lauantai 19. toukokuuta 2012

tänään

Ollaan Okon kanssa nyt viikonloppu kaksin, Okon isä on Helsingissä huomisiltaan saakka. On oikeastaan ollut aika kivaa, vaikka olenkin mm. pessyt samat pyykit kahdesti, kun en missään välissä ehtinyt niitä ripustaa ensimmäisen kerran jälkeen enkä tosiaan ole mitään ruokaa vaivautunut laittamaan, vaan olen syönyt mikrossa tai uunissa "valmistettavia" eli siis lämmitettäviä ruokia. Niin sitä osaakin paremmin arvostaa sitä aviopuolisoa kun se ei ole täällä. Okolla on ollut vähän semmoinen päiväunivastainen päivä, mistä syystä en ole oikein mitään joutanut tekemään ilman lisäosaa. Kun siis nukkuessaankin Hänen Korkeutensa vaatii heilutusta/hytkytystä tai unet eivät jatku kovinkaan pitkään. Ajattelin nyt kuitenkin vähän kertoa teille meidän lauantaipäivästä, vaikkei siinä nyt kamalasti kertomista olekaan.

Aamulla heräsin tämmöisen tyypin vierestä:


Koska oon ihan kamalan hauska, sain sen höröttämään ääneen. Ensimmäisiä kertoja semmoisia ääniä. On se veikeä tyyppi! Jännä huumorintaju sillä, jos hauskinta mitä äiti voi päästää suustaan on öri öri öri.

Sitten laitoin sen leikkimatolle mäiskimään hirveä siksi aikaa, että pesin hampaat ja tein itselleni aamiaista. Puolessa välissä aamiaista Okolla meni hermot eikä sitä huvittanut enää leikkiä. Niinpä otin sen rinnalle syöpöttelemään samalla kun söin aamiaiseni loppuun ja surffasin vähän netissä. Tai yritin surffata. Tietokone jumitti ihan kamalasti ja mietin, että onpa kyllä hyvä, että en ole tämän hermoheikompi yksilö, kun voisi meinaan lentää seinään koko vehje. Sitten Okko nukkui sylissä ehkä jotain puoli tuntia. Kun meinasin siirtää sen pois, se heräsi ja vähän aikaa se mun kanssa sitten jutteli.

Sitten sidoin Okon liinaan, kun se ei meinannut millään nukahtaa. Meinasin ensin treenata uutta sidontaa, jonka eilen sain onnistumaan jotenkuten, mutta jätin sen sitten puolitiehen, kun tuli hiki ja Okkoakaan ei yhtään huvittanut semmoinen. Sitten meinasin laittaa ne pyykit kuivumaan, mutta koska ulkona näyttikin kauheen hyvältä ilma, niin päätinkin tehdä debyyttiesiintymisen tuon hippiliinan kanssa ulkona ja tehtiin jotain niinkin radikaalia kuin vietiin roskat ja tehtiin pieni kävelylenkki pöpelikössä. Naapuritalon juoruileva naisryhmittymä tuijotti meitä. Oli ihan kesäistä ja kuuma!

Oravanpoikanen
Sinne sammui
Ulkona Okko nukahti ja kotiin tultua Okko nukkui liinassa jonkin aikaa. Sitten skypetettiin mummun eli mun äitin kanssa, jonka aikana Okko heräsi. Himpan verran Okko innostui juttelemaankin mummulle webcamin kautta. Sitten oli Okolla taas ruoka-aika ja minipäikkärit ja uusi ruoka-aika ja toiset minipäikkärit. Jossain välissä söin samalla kun heilutin Okkoa sitterissä ja juttelin sille tyhmiä. Samanaikaisesti katsottiin (tai siis minä katsoin, Okko oli aseteltuna eri suuntaan) miten Suomi hävisi Venäjälle jääkiekossa.

Kissoilta oli niille kelpaava ruoka (eräs nimeltämainitsematon aviomies tapaa ostaa sitä mitä halvalla saa välittämättä siitä, että on havaittu moneen kertaan niiden kelpaamattomuus) loppunut ja mun ehkä teki mieli jotain mässättävää, joten päätimme käydä Siwassa. Tai siis minä päätin. Okko lähti mukaan, kun ei sitä voinut kotiinkaan jättää. Tällä kertaa en jaksanut kieputella liinaa päälleni, joten pistin Okon Manducaan, jota ei tässä kuvassa juuri näy tuon kantosuojan takaa. Ei enää ollutkaan ihan niin lämmin kuin aiemmin päivällä. Okolla oli mummun kutoma hattu päässä:


Ostettiin kaupasta kissanruokaa ja suklaata ja pastilleja. Ehkä myös pieni jäätelö. Ruokittiin kissat kun päästiin kotiin ja sitten Okolla oli taas nälkä. Ja sen jälkeen sitä väsytti, ja piti laulaa Okolle noin kuusi laulua. Nämä aktiviteetit toistuivat muutaman kerran, en laskenut. Päivänsäde ja menninkäinen tursui korvista ulos. Jossain välissä söin itsekin vähän lisää ja kokeilin sitoa nallen liinalla selkään. Jos nallen sijasta olisin harjoitellut lapsella, se olisi lentänyt pää edellä lattialle. Ja siitä syystä harjoittelinkin nallella enkä lapsella.

Nyt Okko on tunnin verran nukkunut iltapäikkäreitä. Noin tunnin tai kahden päästä se viimeistään herää nälkäisenä ja sitten vaihdan sille päälle yöpuvun, syötän sen ja menen itsekin sen kanssa nukkumaan.

Anteeksi nyt kaikki lukijat, kun ei nämä meidän päivät tämän jännempiä ole. Tämäkin päivä oli oikeastaan poikkeuksellisen jännä. Tänään olisi kyllä ollut keskustassa Yläkaupungin yö ja sen myötä kaikenlaisia tapahtumia, mutta hoksasin asian vasta liian myöhään. Näiden Jyväskylän tapahtumien kanssa mulle tuppaa aina käymään vähän sillä tavalla.

Huomenna onneksi saadaan se aviomies takaisin kotiin. Saapa nähdä, miten se meidän kesä muka menee kahdestaan Okon kanssa, kun parissa päivässäkin menee kaikki ihan hunningolle, kun Okon isä ei ole meistä täällä huolehtimassa noin kuuteen viikkoon. No, ainakaan se ei ole lisäksi sotkemassa, ehheh.

2 kommenttia:

  1. Kävin lukemassa ja katselemassa suloisia kuvia Okosta! Osaat muuten kirjoittaa hauskasti, mukava lukea näitä sun juttuja :)

    VastaaPoista