Vuosi 2012 pähkinänkuoressa

Näin vuoden viimeisenä päivänä tuntuu luontevalta katsahtaa hiukan menneisyyteen ja muistella, mitä tänä vuonna oikein onkaan tapahtunut. Omalla kohdallani vuosi oli varsin vauvaisa, ja luonnollistahan se onkin, että uusi perheenjäsen mullistaa arjen ihan täysin. Hyvä vuosi oli tämä 2012, ehdottomasti ehkä jopa paras ikinä. Toki tämä vuosi on ollut ehkäpä myös kaikista väsynein, mutta hyvät puolet onneksi peittoaa huonot.




Tammikuussa odotettiin. Oli tosi kylmä ja olin aika valtava. Liikkuminen sattui ja syöminen oli hankalaa, ah niitä aikoja! :D Synnytystä yritettiin käynnistää jo tammikuun puolivälin jälkeen ja vietin viikon sairaalassa tylsistyen. Vauva oli ultran mukaan olevinaan tosi iso. Cytotecit ei meidän heppuun kuitenkaan tepsineet, ei sitä vaan huvittanut vielä syntyä (eikä minua synnyttää), ja niinpä lähdinkin takaisin kotiin odottelemaan, kun toinen lääkäri ei vauvasta ultralla mitään valtavaa arviota saanutkaan eikä meillä kummallakaan mitään hätää ollut. Melkoinen antikliimaksi se kyllä oli, mutta ne viimeiset raskausviikot oli varmaan silti helpoimmat koko raskaudessa, kaikista kolotuksista huolimatta. Katsottiin Putousta ja kissat oli sähköisiä.

Helmikuussa Okko vihdoin syntyi, yhdeksäs päivä. Leikkuuhommiksihan se synnytys lopulta meni, kun magneettikuvaus paljasti, että ei se sitä perinteistä reittiä mahdu. Harmittaa, mutta minkäs teet. Pääasia kuitenkin, että meille syntyi ihana vauva! Helmikuu menikin aika pitkälti äitiyttä ja imetystä opetellessa ja uutta elämää ihmetellessä. Miksi se huutaa, mikä sitä vaivaa, voi kato miten söpö se on kun se nukkuu.

Maaliskuussa Okko hymyili ensimmäistä kertaa ja nimiäisiä juhlittiin. Olin todella positiivisesti yllättynyt, että niin moni kutsutuista pääsi paikalle! Okko viihtyi paljon sylissä, kantoliinasta oli suuri apu. Pääsin minäkin sohvalta ylös. Alettiin myös enemmän vaunulenkkeillä Okon kanssa, kun hurjat pakkaset oli väistyneet. Okko alkoi jutella äääööö guu. Yhtään ei viihtynyt mahallaan hän, tuli aina raivo. Leikkimatolla huitoi leluja ja kyljelleen heilahteli. Itkua oli vielä paljon, maha vaivasi tai mikä lie.

Huhtikuussa matkustettiin käymään Kokkolassa minun sukulaisteni luona. Okko hienosti nukkui koko matkan. Saatiin Manduca-kantoreppu, joka oli ulkona helpompi kuin liina. Kävin yliopistolla tekemässä yhden luentokurssin ja Okko ja isänsä saivat laatuaikaa yhdessä kerran viikossa muutaman viikon ajan. Virkisti mieltä, olin muutakin kuin ruokinta-automaatti ja syli. Kevätaurinko piristi, vauva-arjen alun kaaos oli historiaa. Okko oppi tarttumaan esineisiin ja minun tukkaani. Kahdeksan kuukautta hiusten repimistä takana siis, kumma kun en ole vielä kalju!

Toukokuussa Okko oli ensimmäistä kertaa kipeänä. Äitienpäiväksi Okko parani, mutta minun vuoroni oli olla flunssassa. Okko osasi nousta kyynärnojaan vatsallaan ja kiepsahti mahalta selälleen muutaman kerran, suurella päällä saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Matkustettiin Vammalaan tapaamaan isän puolen isovanhempia. Tuli lämpimät kelit ja Okko lakkasi nukahtamasta vaunuihin, niinpä liikuttiin enimmäkseen kantovälineiden kanssa. Okko alkoi viihtyä lattialla pitkiäkin aikoja, vaikka paljon syliäkin kaipasi. Ensimmäistä kertaa Okko nauroi ja löysi varpaansa.

Kesäkuussa aviopuoliso lähti Savonlinnaan lauleskelemaan ja jäätiin Okon kanssa kaksin pitämään kotia pystyssä kissojen kanssa. Hän kyllä vietti viikonloppuja kotona kuitenkin. Okko oppi kääntymään selältä mahalleen ja alkoi nukkua pidempiä pätkiä öisin. Päiväunien kanssa oli melkoista taistelua. Vietettiin aika leppoisaa kesäelämää, näin jälkikäteen mietittynä oli varsin ihanaa aikaa se. Okosta otettiin ensimmäiset passikuvat

Heinäkuun ehdoton kohokohta oli reissu Espanjan mummulaan. Viisikuinen Okko oli mainiota matkaseuraa, ja Espanjaan olisi voinut jäädä vielä pidemmäksikin aikaa, kun kaikki meni niin hyvin ja kotimaassa säät ei suosineet sitten lainkaan. Loppukuusta Okko alkoi maistella kiinteitä ruokia. Sidoin Okon ensimmäistä kertaa liinalla selkään. Aviopuoliso palasi oopperakomennukseltaan loppukuusta myöskin. Okko oppi liikkumaan kierimistaktiikalla. Ensimmäiset tavut tulivat jokellukseen. Kaksi ensimmäistä hammasta puhkesivat. Olin ensimmäistä (ja toistaiseksi viimeistä...) kertaa ilta-aikaan poissa kotoa.

Elokuussa käytiin Okon kanssa kahdestaan Kokkolasta ja koko perheen voimin Hankasalmella mökillä. Vietettiin kesää perheenä, kun aviopuolisokin oli kotona vaan. Okko täytti puoli vuotta. Nukuttiin ihan uskomattoman huonosti. Okko oppi nousemaan punnerrusasentoon ja yritti ihan hirveästi päästä eteenpäin siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Tästä ne huonot yötkin taisi johtua. Yritin keksiä aihetta gradulle. Ekavauva-kerho alkoi.

Syyskuussa Okolle tuli kolme hammasta lisää ja hän oppi ryömimään. Sen myötä yötkin helpottuivat hetkeksi, mutta sitten hammasshow huononsi ne hirveiksi taas. Ensimmäiset sanat äiti ja tissi tulivat. Graduseminaari alkoi, omalta osaltani varsin aivottomasti. Okko kävi ensimmäistä kertaa kiikkumassa pihalla. Toinen flunssa iski. Automatkustus alkoi olla kamalaa rääkymistä etenkin pimeällä. Aloin laittaa Okon potalle aina ruokailun ja nukkumisen jälkeen.

Lokakuussa hampaita tuli lisää kaksi. Okko otti ensimmäiset konttausaskeleet, mutta eteni silti pääasiassa ryömimällä. Hän nousi seisomaan tukea vasten ja kodin vauvaturvalliseksi muuttaminen alkoi toden teolla. Samalla alkoi myös kops-byääh-vaihe. Uutena sanana tuli k(i)ssssss(a) ja kissaparat eivät saaneet enää olla Okolta hetkeäkään rauhassa. Ensilumi satoi. Keksin gradulle aiheen, Okko lakkasi nukkumasta pitkiä päiväunia. Ensimmäinen pottakakka.

Marraskuussa Okko otti ensimmäiset askeleet tukea vasten. Suuhun ilmestyi vain yksi uusi hammas, yötkin meni varsin hyvin siis. Konttaaminen syrjäytti ryömimisen ja Okon etenemisen pystyi kuulla viereiseenkin huoneeseen iloisesta läps-läps-läps-äänestä. Lisäksi Okko oppi vihdoin istumaan ilman tukea. Eroahdistus oli huipussaan ja omaa tahtoa alkoi ilmetä enenevissä määrin. Alettiin käydä Okon kanssa avoimessa muskarissa.

Joulukuussa Okko vietti elämänsä ensimmäistä joulua, ei kovinkaan yllättävää tämä. Hampaita tuli kaksi lisää, ensimmäiset kulma- ja poskihampaat. Muuten koko kuukausi vietettiin muita poskihampaita tehden, jotka ilmeisesti ensi vuoden puolella vasta puhkeavat. Okko huomasi, että ulkonakin voi kontata ja matkusti ensimmäistä kertaa pulkassa. Riiviövaihe pukkasi päälle toden teolla, Okko keksi, miten kaapit ja laatikot saa auki ja alkoi tyhjätä kirjahyllyn alimmat hyllyt päivittäin. Gradusta en viitsi nyt edes mainita mitään, ehkä se etenee ensi vuonna sitten. Päiväunissa taidetaan olla pysyvästi siirrytty yksiin.


Semmoinen vauvaisa vuosikooste. Ensi vuodelle ei ole tiedossa mitään kovinkaan radikaalia, paitsi että syksyllä vaihdetaan osia aviopuolison kanssa ja hän jää Okkoa hoitamaan kotiin, kun minä menen suorittamaan roikkuvat opettajan pedagogiset aineopinnot yliopistolle. Lisäksi sen gradun olisi hyvä ensi vuoden aikana valmistua. Edes melkein. Okon suhteen ei juuri tavoitteita ole, oletettavasti Okko oppii kävelemään ilman tukea ja ehkä myös juoksemaan sekä uusia sanoja tullee lisää. Muskarissa käymistä jatketaan ja yritetään ehkä saada jotain muutakin säännöllistä menoa viikkoihin. Ja yritän skarpata koko perheen yhteisten ruokailujen järjestämisen suhteen, kun Okkokin pian siirtyy syömään kokonaan samaa ruokaa muiden kanssa.

Okon ensimmäinen joulu

Vuosi sitten jouluna Okko oli vielä sikiö. Okko potkiskeli paljon ja hengaili ihan kiinni kylkiluissa. Sinä jouluna Okko sai kuitenkin jo ensimmäiset lahjansa, pari pehmoeläintä, joista pehmoinen ensipupu on Okon rakkain tai oikeastaan ainoa hyväksymä unilelu. Lisäksi Okko sai maistella lapsiveden kautta kaikenmoisia jouluherkkuja. Olihan Okko siis viime joulunakin jo olemassa, vaikkei meistä kukaan ollut häntä vielä tavannutkaan.

Turpeampi joulumuori

Tänä jouluna Okko sen sijaan mennä viipotti kontaten ja kärryä vasten kävellen ympäri kämppää ja nautti saamastaan huomiosta. Okko maistoi jouluruuista riisipuuroa, porkkana- ja perunalaatikoita, joululimppua sekä suklaakonvehtia. Viimeisintä näistä ei kyllä tarkoituksella annettu Okolle, minä kun olin ajatellut, että Okko saa tuollaisia herkkuja maistella ehkä joskus viisivuotiaana sitten, mutta kissat olivat pudottaneet konvehtirasian pöydältä lattialle ja Okko löysi sen ensin. Google kertoi, että vaikka suklaata ei näille pienille suositella, niin ei sen pitäisi onneksi siihen kuolla. Lahjojakin Okko sai, niitä tuli mukavan maltillinen määrä, kun eihän Okko vielä niin hirmuisesti noita paketteja osannut arvostaa. Kaiken kaikkiaan oli kiva joulu, vaikka nyt tuntuukin, että saa kyllä loppua jo koko joulu ja arkeenpaluu koittaa.

Ensi joulusta tulee varmaan vielä lystikkäämpi, kun sitten Okko jo ymmärtää koko touhusta enemmän. Tässä vielä jouluinen kuvapläjäys.

Piparibeibi

Viime hetken joulumoppaus, selkäkyytiläinen ja idiootin näköinen emohenkilö

Kymmenes hammas tuli joululahjaksi, sen ansiosta sormet menivät suuhun

Kissa ei niin huomiosta nauttinut

Limppu oli sitten hyvää

Tänne se paketti!

Paras lelu oli kuitenkin mummun varpaat

Okko järjestää

Joulupukki toi Okolle pulkan, ja sitä mentiinkin heti joulupäivänä kokeilemaan, kun pakkastakaan ei ollut liikaa.

Vähän veti vakavaksi

Mutta alkoi se hymyilyttääkin

Kiikkumassakin käytiin, se oli kivaa

Hangessa pönötti hän

Hei, täällä voi kontatakin!

Riiviövaihe

Jos meillä oli ennen vähän kaoottista, niin nyt Okon pystyasennossa liikkumisen myötä voi tuon vähän-sanan ainakin pyyhkiä tuosta pois. Okko tyhjentää lipastonlaatikot vaatteista ja kestovaipoista ehkä viisi kertaa päivässä ja järjestää uudelleen kirjat, elokuvat ja levyt levittäen ne pitkin lattioita. Pari päivää sitten siivoilin Okon kanssa ja yritin lajitella tärkeitä papereita erilleen turhista papereista. Okko auttoi levittämällä tärkeät paperit pitkin poikin ja maistamalla paria kirjaston kirjaa. Okko oppi tässä pari päivää sitten myös avaamaan kirjahyllyjen kaapit, ne joihin sen oppiessa ulottumaan korkeammille paikoille survottiin kaikki, minkä ei tarvitsisi joutua Okon käsiin. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, ja muita latteuksia voisi sanoa tähän. Myös uunin ja astianpesukoneen nappulat ovat löytyneet ja olisivat ihan hirmuisen kiinnostavia. Kissat ovat siirtyneet ruokailemaan ja juomaan vettä pöydälle, sattuneesta syystä.

Kissaparat käy välillä vähän sääliksi, etenkin Turo. Toinen tahtoisi vaan rötvätä, ja sitten pikkuriiviö konttaa hihittäen luo ja yrittää tarttua turkista. Okko on selvästi kissaihminen kyllä, kissat saa sen aina innostumaan. Jos ruoka ei tahdo maistua, auttaa jos lähettyville tulee kissa. Jos on mikä tahansa paha mieli, niin kissa saa sen unohtumaan. Älkää välittäkö keittiönpöydän sotkusta (tai niistä ruokatahroista matossa syöttötuolin lähettyvillä...), vaan keskittykää seuraamaan, millaista kohtelua Turo saa yleensä osakseen:

Välillä sitä oikein pysähtyy miettimään, että mistä sillä riittää energiaa kaikkeen tähän, kun öisin se kuitenkin heräilee varsin tiheästi, kiitos puhkeamassa olevien kulma- ja poskihampaiden sekä lievän joulunuhan. Isoisoäitini aina kyllä sanoi, että nuorena pitää mennä, kun vanhana ei enää jaksa. Harmillista, että eivät ehtineet Okon kanssa tavata, olisivat varmasti tulleet hyvin toimeen.

Okko 10kk

Oikeasti Okko täytti 10kk jo sunnuntaina, joten tulee hiukan myöhässä tämä postaus. Mitäpäs pienistä. Minkäslainen Okko meillä siis täällä nyt oikein on?

10 kuukautta vanha Okko-herra

- on 74,3 senttimetriä pitkä (taisi tulla mittavirhe 9kk kotimittailuilla :D ) ja painaa 8975 grammaa
- käyttää yhä koon 80 vaatteita, jokunen 86 on käytössä myös ja pari 74 menee vielä
- hatut ovat kokoa 48, sukat 19/22
- käyttää kestovaippoja kokoa M ja L sekä öisin kertiksiä kokoa 4
- hampaita on 9kpl, lisäksi viisi uutta pullottelee valmiina puhkeamaan
- liikkuu konttaamalla ja kävelemällä tukea vasten
- istuu ilman tukea
- nousee seisomaan kaikkea vasten
- on pari kertaa päästänyt hetkeksi irti seistessään tukea vasten
- osaa laskeutua seisomasta hienosti kyykistyen (ei siis mene enää ensin spagaattiin laskeutuessaan) pyllylleen tai kontilleen
- harjoittelee kävelemistä taaperokärryn kanssa
- harjoittelee kiipeilemistä
- järjestää päivittäin kirjat, levyt ja elokuvat uudestaan - Okon mielestä niiden paikka on lattialla eikä suinkaan hyllyssä
- yltää jo vaikka minne, tietokonepöydällä tavarat eivät ole enää turvassa
- osaa avata kaapit ja laatikot
- syö mieluiten omin sormin, joskin tähtien ollessa hyvässä asennossa etenkin puuro tekee hyvin kauppansa syötettynä
- kelpuuttaa melkein kaiken tarjotun ruuan, kunhan vaan malttaa keskittyä syömiseen
- on hiukan keskittymiskyvytön
- potee eroahdistusta etenkin väsyneenä
- saa kilarit, jos huomaa äidin kävelevän ohi nostamatta häntä syliin
- suuttuu myös isille, jos hän kehtaa poistua huoneesta
- juttelee paljon, ja kuvittelee selvästi, että häntä ymmärretään - jutellaan tietysti takaisin
- suurin osa puheesta on tättättättättuutitittittitiipääppääppäääpapapapaprldrsörsl-tyyppistä älämölöä, oikeita sanoja on edelleen äiti, tissi ja kissa sekä epäsana mämmäm, joka tarkoittaa nälkää ja/tai maitoa
- naksuttelee kielellään, päristelee ja päästelee mitä kummallisimpia ääniä
- nauttii kun hänen hassulle ääntelylleen nauretaan
- nauraa kissoille, heiluville käsille ja muille ruumiinosille, sille kun isi sanoo ätshiu, lattialle putoavalle ruualle ja esineille, sille kun äiti sanoo miip kun naamaa revitään, kutittelulle, ihmisten päiden potkimiselle, varpaista juttelulle
- käy potalla 1-4 kertaa päivässä
- alkaa pikkuhiljaa jaksaa keskittyä kuuntelemaan lukemista, vaikka mieluisinta touhua onkin vielä kirjojen sivujen imeskely ja heiluttelu
- ei saa vielä muuta maitoa kuin rintamaitoa, se maistuu useita kertoja päivässä
- hapanmaitotuotteita aloittelee maistelemaan pikkuhiljaa, kunhan äitinsä saa aikaiseksi
- nukkuu toisina päivinä yhdet ja toisina päivinä kahdet päiväunet
- päiväunien yhteenlaskettu tuntimäärä vaihtelee 0,75 ja 2,5 välillä
- menee yöunille 19-21 välisenä aikana riippuen päiväunisaldosta, useimmiten 20 kieppeillä
- herää aamulla 7-8 välisenä aikana
- hampaista, uusista taidoista, nuhaisuudesta, täysikuusta ym. riippuen herää yöuniensa aikana 2-100 kertaa
- on aika helposti tulkittavissa nykyään eikä juuri turhasta itke
- on utelias ja innostunut touhottaja
- vierastaa vain väsyneenä ja/tai nälkäisenä
- nukkuu taas paremmin päiväunia vaunuissa, kun tuli talvi - vaunulenkkien vakiovarustusta eli hätävara-Manducaa ei ole jouduttu aikoihin käyttämään vaunuissa hermostumisen takia
- en silti lähde mihinkään ikinä ilman hätävara-Manducaa kärryjen alakorissa
- tykkää loru- ja laululeikeistä, etenkin sellaisista, joissa häntä retuutetaan kunnolla
- matkaa mielellään isänsä olkapäillä
- repii jatkuvasti ihmisiä hiuksista ja naamasta, haluaisi tökkiä vauvakerhossa muita vauvoja silmään ja vie aina toisten lelut
- osaa hieman tanssia, jos tulee tuttu kappale ja äitikin jammaa
- on maailman suloisin ja rakkain pieni lapsi

elohopea

Okko oli jo kohdussa kovin liikkuvainen vauva. Siitä saakka, kun aloin vauvan liikkeitä tuntea, en joutunut yhtäkään kertaa miettimään, että vieläkö vauva on hengissä. Kertaakaan en tehnyt liikelaskentaa. Jos hiukan meinasi huolettaa, riitti kun tökkäsi mahaa sormella, ja Okko monotteli takaisin niin että maha heilui. Vitsailin, että taitaa tulla vilkas lapsi tästä. Nyt ehkä tohtisin sanoa olleeni oikeassa. Okon isä on kertomansa mukaan ollut varsin vilkas lapsi eikä omena näytä puusta pudonneen. Okon painonnousu hidastui jo 3-4kk iässä, kun vaikkei Okko vielä osannut kääntyä, sen jalat ja kädet vispasi taukoamatta aina sen hereillä ollessa. Sitten kun Okko oppi liikkumaan, ei sille liikkumiselle ole tuntunut tulevan loppua. Tällä hetkellä hän harjoittelee tukea vasten kävelemistä ja konttaa reippaasti huoneesta toiseen. Käsistä kuuluu vaan läps läps läps läps, kun pieni konttaaja lähestyy. Keittiön ovi on yleensä kiinni, koska muuten Okko menee kaatamaan kissojen vesikupin sisällön päällensä ja syömään kissanruokaa, mutta jos hän joskus huomaakin oven olevan auki, aikuinen saa ihan tosissaan juosta sulkemaan sen oven, mikäli tahtoo ehtiä ovelle ennen Okkoa. Niin kova vauhti Okolla on. Luulenpa, että olemme vähän pulassa siinä vaiheessa, kun Okko oppii juoksemaan :).

Täältä tullaan!

Okko 9kk

Nyt Okon elämä kohdun ulkopuolella on kestänyt yhtä kauan kuin sisäpuolella! Kiehtovaa, eikö totta? Aika villiä, että se on tuossa ajassa kehittynyt niin hurjasti, mutta toisaalta kylläpä se siellä sisäpuolellakin ehti kehittyä solumöykystä oikeaksi pieneksi ihmiseksi.

Hilpeä

Hassu

9 kuukautta vanha Okko

- on kotimittailujen perusteella noin 74cm pitkä ja painaa noin 8,8kg.
- käyttää pääasiassa koon 80 vaatteita, koon 48 hattuja ja koon 19/21 sukkia
- on 8-hampainen
- nousee seisomaan tukea vasten ja ottaa muutamia askelia tukeen nojaten, jos kohteessa on jotain tarpeeksi kiinnostavaa (yleensä kissa)
- sihisee khsss khsss khsss nähdessään kissan
- osaa kontata hieman, mutta yleensä ryömii, jos on kiire
- etenemistyyli on ehkä jotain ryömimisen ja konttauksen väliltä ja sillä tyylillä pääsee etenemään hurjaa vauhtia
- ei osaa vielä istua ilman tukea, vaikka osaakin seisoa tukea vasten
- viihtyy paljon polviseisonnassa
- kaatuilee ja muksahtelee päivittäin, kun kuvittelee olevansa hieman taitavampi kuin onkaan

Hampaita

- on maistanut kissanruokaa ja kissan oksennusta, kissanhiekka ja kakka on vielä kokeilematta
- on varsin kaikkiruokainen (kuten ylläolevasta saattaa päätellä), syö viisi kiinteää ateriaa päivässä ja lisäksi juo tissistä maitoa noin kuusi kertaa päivässä, joskus enemmän ja joskus vähemmän
- osaa hörpätä mukin reunalta vettä, nokkamukin nokkaa vain järsii hampaillaan
- pinsettiote on hyvin hallussa
- vilkuttaa, kun mummu sanoo Skypessä heihei
- ihastui kaivinkoneisiin, kun olivat Soneran verkkoja asentelemassa pihalla
- nukkuu yleensä kahdet päiväunet, ensimmäiset aamupäivällä ja toiset iltapäivällä
- menee yöunille kello 20 aikoihin
- nukahtaminen ei onnistu ilman äitiä
- herää yön aikana 1-100 kertaa, nykyään useimmiten vain kerran tai kahdesti
- nukkuu päiväunet rattaissa, mikäli ne ovat jatkuvassa liikkeessä
- hereillä ei viihdy rattaissa, vaan hermostuu aika helposti
- kantoreppuun rauhoittuu, joten sen on parasta olla matkassa AINA

Annas kun minä

- viihtyy välillä pitkiäkin aikoja tutkiskelemassa kotia itsekseen, väsyneenä tosin roikkuu lahkeessa jatkuvasti
- pelkää imurin ja sauvasekoittimen ääntä
- on oppinut, mitä tarkoittaa ei - ei kyllä yleensäkään tottele
- on yleensä varsin aurinkoinen ja leppoisa tyyppi, mutta kiihtyy nollasta sataan helposti, jos asiat ei mene ihan niin kuin hän haluaisi
- rakastaa johtoja ja kaukosäätimiä ja puhelimia ja kameroita
- vierastaa hieman, jos on väsynyt, yleensä kuitenkin virnuilee vieraammillekin kasvoille
- nauraa, jos äiti taputtaa, nyökyttelee tai puistelee päätään
- nauraa, jos kutitetaan tai nostetaan ilmaan
- tykkää matkata isin olkapäillä
- lempileluja ovat Kilikatti-helistin, vispilä, rumpukapula, jäätelökauha ja oma kaukosäädin

Tukka on alkanut kasvaa

Talvi tuli

Asiallinen Okko

Pahoitteluni, että joudutte katsomaan videon päät vinossa. En nimittäin osaa sitä kääntää ja unohdin kuvatessa, että ei kannata noin päin kuvata.

Okko 8kk

Pari päivää sitten Okko täytti kahdeksan kuukautta. Tämä postaus tulee siis hitusen myöhässä, mutta mitäpäs pienistä.

8 kuukautta vanha Okko
- painaa 8565 grammaa ja on 72 senttimetriä pitkä
- hänellä on seitsemän hammasta
- käyttää vaatekokoja 74 ja enenevissä määrin 80
- käyttää isompia sukkia kuin äiti osaa ostaa
- ryömii vauhdikkaasti ja ketterästi
- ottaa satunnaisesti muutaman konttausaskeleen, mutta jos tulee kiire, vaihtaa ryömimiseen
- nousee polviseisontaan tukea vasten
- pysyy seisomassa tukea vasten jos hänet siihen asettaa, mutta ei osaa itse vielä nousta seisomaan
- kaatuilee välillä kun luulee olevansa ketterämpi kuin onkaan
- fanittaa kissoja
- nauraa paljon
- ei tykkää kielloista, vaan loukkaantuu verisesti, jos ei-toivottu toiminta keskeytetään
- hänellä on jo varsin tarkka päivärytmi, jonka mukaan kannattaa elää, jos tahtoo pitää hänet hyväntuulisena
- omia leluja enemmän kiinnostaa tyhjät pullot, kissojen pallot, tietokoneen näppäimistö ja pahvilaatikot
- syö mielellään paperia tai pahvia heti kun silmä välttää, jos joku karvainen kynsikäs eläin on sellaista paloiksi silpunnut
- syö mielellään myös melkein mitä tahansa mitä hänelle tarjoaa ja annoskoot ovat kasvaneet huomattavasti
- osaa sanoa äiti ja tissi, juttelee paljon omaa kieltään muutenkin
- rauhoittuu kuullessaan musiikkia
- arvostaa myös äidin laulamista
- polskii kylvyssä puolet vesistä kylpyhuoneen lattialle
- tuntuu olevan jonkinlaisessa liikkeessä kaiken hereilläoloaikansa, ainakin jalat vispaa, jos ei muuta
- pitkästyy aika helposti
- on hieman varautunut möllöttäjä uusissa tilanteissa tai vieraampia ihmisiä kohdatessaan, lämpenee sitten hetken päästä ja laittaa päälle Okko-shown
- on soittanut jo kitaraa ja pianoa, pieni muusikonalku
- rikkoi isänsä tietokoneen
- kääntyy aina vatsalleen kesken vaipan tai vaatteiden vaihtamisen
- on valloittava persoona

Selkään joutuu, jos kitisee

Lapsella ja kissoilla on yhteinen rakkaus

...nimittäin pahvilaatikot!

kehittyvä ihminen

Tänään Okko otti ensimmäiset konttausaskeleensa. Hyvä Okko! Lisäksi Okko on oppinut nousemaan polviseisontaan tukea vasten. Näinpä hän yltää nyt korkeammalle, esimerkiksi sohvapöydän alatasolle, jonne on kertynyt yhtä jos toista turhaa paperia pois tieltä. Täytynee keksiä niille jokin toinen säilytyspaikka.

Okko on myös oppinut puhumaan. Viime postauksessa väitin, että ei se tajua, mitä äiti tarkoittaa, mutta olen muuttanut mieleni asian suhteen. Sen verran usein se sanoo sen oikeassa tilanteessa. Toisinaan kyllä myös vähän vähemmän oikeassa. Muutama päivä sitten Okko ryömi Turo-kissan perässä hokien äitiäitiäitiäitiä. Toinen Okon osaama sana on tissi. Sen Okko sanoo vain siinä yhteydessä, kun näkee paljaan rinnan, ja se on toistunut niin monta kertaa, ettei se voi enää sattumaa olla. Vielä Okko ei sentään ole hoksannut tissinkaipuutaan ilmoittaa tätä sanaa huutamalla, ja hyvä niin. Voisi olla jokseenkin kiusallista sellainen tissitissitissi-huutaminen jossain julkisella paikalla. Tarkoitukseni oli välttää tämä ja alkaa puhua Okolle maidosta tissin sijaan, mutta tässä se nyt nähdään, miten hyvin siinä onnistuin. Seuraavaksi sanaksi veikkaan kissaa tai isiä, saa nähdä kumpi tulee ensin.

karjumisia ja semmoista

Okko tekee aktiivisesti viidettä (ja ehkä myös kuudetta) hammasta. Se näyttää yrittävän kerätä koko sarjan jo piankin. Erätaukoa pyytää äiti.

Eilen käytiin anoppilassa eli Okon mummulassa. Okko, joka on aiemmin ollut aina varsin mutkaton matkaaja, karjui paluumatkalla 45 minuuttia täyttä kurkkua. Ei auttanut pysähtyminen eikä rauhoittelu eikä syöttäminen eikä vaatteiden vähentäminen eikä lisääminen. Karjumiseen syynä taisi olla hampaiden lisäksi kellonaika. Oli jo sen verran myöhä, että kotona Okko olisi nukkunut, eikä se nyt jostain syystä meinannut autossa nukahtaa millään, vaikka yleensä se autossa nukkuukin ihan hyvin. Opittiinpa tästä, että ei kannata matkustaa Okon kanssa päiväreissulle mihinkään, jos paluu sijoittuu noin myöhäisille tunneille. Etenkään, jos ilmassa on hammashässäkkää. Etenkään ilman Panadolia. Muuten matka meni hyvin, mutta tuosta kotiinpaluusta jäi hieman paha maku suuhun. Toivottavasti jatkossa matkustus menee sujuvammin, ensi kuussa olisi tiedossa visiitti Kokkolaan.

Zumba-kapula

Okko ja isoäitinsä käsi

Kädet vispaili

Tässä vielä pari videota tältä päivältä. Jälkimmäisestä olisi tullut pidempi, ellei tuo hiekkalaatikko olisi ollut Okon mielestä liian kiinnostava.

osittainen paluu aikuisten maailmaan

Tänään alkoi allekirjoittaneella graduseminaari. Aivot tuntui unohtuneen K-SKS:n narikkaan helmikuussa. Miten sitä voikin olla niin ruosteessa? Tuntui, ettei edes taivu mikään englannin kieli enää mitenkään päin. Ja nyt pitäisi sitten englanniksi pyöräyttää jonkinlainen tutkimus! Mielenkiintoista. Oli kovin vaikeaa puhua jostain muusta kuin vauvasta, kun sen vauvan ympärillä tässä elämä on viime kuukaudet pyörinyt. Yritin oikein tietoisesti välttää mainitsemasta Okkoa ainakaan hirveän montaa kertaa oma-aloitteisesti. Mainitsin ehkä kolmesti. Puolentoista tunnin aikana. Taitaa olla ihan tervettäkin saada jotain muuta ajateltavaa vauvajuttujen lisäksi. Tavoitteena olisi saada vuodessa se gradu valmiiksi. Ennen 28-vuotissynttreitä. Motivaatiota löytyy kyllä, mutta hiukan olen vielä ulalla aiheen kanssa. Ajankäyttö mietityttää myöskin, kun keskittyminen ei ihan ole helpointa, kun yksi pikku termiitti ryömii ympäriinsä ja tuntuu tekevän mieluiten kaikkea, minkä on havainnut kielletyksi. Olen päättänyt, että tästälähin päivittäin käytän Okon aamupäiväpäikkärit (1,5-2 tuntia) gradun kanssa puuhailuun. Toki nyt kun päätän näin, Okko joko lakkaa nukkumasta aamupäiväpäikkäreitä kokonaan tai lyhentää ne puolituntisiksi.

Onneksi tämä on Okko-blogi, niin täällä saa puhua vauvasta. Okolla on nyt neljä hammasta. Alhaalla keskellä kaksi ja ylhäällä sivussa (en ikinä muista kumpi on oikea ja kumpi vasen, etenkään peilikuvana en näitä hahmota, niin jommassakummassa kuitenkin) toiset kaksi. Nämä ylimmäiset saapuivat viikon sisään. Tavaksi on tullut karjua pari yötä aina ennen uutta puhkeavaa hammasta, joten saisi nyt hetkeksi riittää nämä. Viides kyllä jo pullottaa ikenessä sen näköisesti, että ei siinäkään varmaan paria viikkoa kauempaa mene.

Tänään Okko katsoi minua ja sanoi äiti. Sen jälkeen Okko sanoi hättää, ääbwäbwää, hittii, mämmäm. Ei se siis tainnut ihan tarkoituksella sanoa äiti. Kun siis, sanoihan se jo parin viikon ikäisenä miau, mutta ei se varmaan tahallaan äännellyt kuin kissa. Vaikka olisihan se kauhean kiva ajatella, että minun lapseni on edistyksellisempi kuin kenenkään muun lapsi ja se osaa tarkoituksella matkia kissaa pariviikkoisena ja sanoa äiti seitsenkuisena.

Ampparit

Arvatkaa kumpi on syönyt porkkanaa?

Okko haki oma-aloitteisesti liinan ja kietoutui siihen

Eka kerta kiikussa! Vähän oli vielä pieni siihen

Kauko ja äidin villasukat

Ärsyttävä vauva

Toisinaan se maailman ihanin lapsi on myös raivostuttavan ärsyttävä, mitäpä sitä kieltämään. Niinpä ajattelinkin tänään jakaa Okon ärsyttävimmät tavat!

1. Juuri kun se on nukahtamassa, se herättää itsensä hieromalla silmiään, kaivamalla korvaansa tai lyömällä itseään. Ja nukutusprosessi alkaa alusta.
2. Se repii minua hiuksista. Kovaa. Sattuu. Au. Sama miten hyvin laitan hiukset kiinni, aina se löytää jonkun karanneen kiekuran ja kiskoo. En juurikaan kärsinyt yleisestä synnytyksen jälkeisestä sulkasadosta, mutta Okon hiustenrepimistaipumuksen takia tukkaa on päässä paljon vähemmän kuin ennen.
3. Se potkii ja rääpii ja repii. Sattuu. Au.
4. Kun siltä yrittää vaihtaa vaippaa ja/tai vaatteita, se kääntyy kesken kaiken vatsalleen. Yleensä sen saa kääntää takaisin selälleen noin viisitoista kertaa yhden vaipanvaihdon aikana.
5. Syöttäessä se saattaa kesken kaiken suu täynnä ruokaa päristellä ruuat itsensä päälle, ruokkijansa päälle ja pitkin seiniä ja pöytiä. Hymyilee leveästi päälle. Sen jälkeen suu aukeaa "lisää!"-tyyliin, joten ilmeisesti se tekee tätä vain siksi, että se on olevinaan hauskaa.
6. Se raakkuminen. Semmoinen "minulla on tylsää!"-huuto, jonka takia olen harkinnut tosissani korvatulppien hankintaa. Sattuu korviin.

Toki Okko ei mitään näistä tee tahallaan minua ärsyttääkseen. Sehän on vauva. Sillä kai sitä sietääkin, vaikka joskus tekisikin mieli ärähtää, että lakkaapas nyt apina repimästä niitä hiuksia.

Okko 7kk

Nyt ei ole Okko enää puolivuotias, hän on 7 kuukautta vanha! Tekisi mieli taas vähän taivastella, että kylläpäs aika menee nopeasti, mutta se taitaa olla jo vähän kulunut virsi se. Mutta kun ihan oikeasti, ajankulu tuntuu vaan kiihtyvän. Ensimmäiset kolme viikkoa tuntuivat kestävän kolme kuukautta, mutta sen jälkeen aika alkoi kulua nopeasti. Tuntuu niin kaukaiselta ne ajat, kun pieni Okko-pötkylä oli kovin itkuinen ja yritettiin kaikkemme tehdä, että hän itkisi vähemmän. Annettiin KuplaStoppia ja minä jätin pois kahvin ja suklaan ja ruisleivän ja valkosipulin ja googletin vauvahierontaohjeita ja yritin imettää kaksi kertaa peräkkäin samasta rinnasta ja hytkyttiin jumppapallolla ja silti se vaan tuntui olevan kaiken hereilläoloaikansa tyytymätön, ellei ollut sitten syömässä. Kuukauden iässä tuli ensimmäinen hymy, se taisi olla sellainen käännekohta, kun lakkasin odottamasta, että no ehkä tämä muuttuu helpommaksi sitten kun asia X tapahtuu ja yritin nauttia juuri siitä hetkestä. Okko onkin onnistunut opettamaan minulle hetkeen pysähtymisen. Siinäpä asia, jota yritin itselleni opettaa menestyksettömästi jo kauan ennen lapsen syntymää.

Okko lukee

Okko järkyttyi

Vasta heräsi hän

Ensimmäistä kertaa kananmunaa (luomua toki)

7 kuukautta vanha Okko
-  on kotimittailujen perusteella noin 8,4kg painava ja 71,5cm pitkä (seuraava neuvola on vasta 8kk iässä)
- pukeutuu koon 74 ja 80 vaatteisiin
- ryömii lyhyitä matkoja, jos näkee jotain oikein kiinnostavaa
- on oikein kiinnostunut sähköjohdoista
- nousee konttausasentoon ja huojuu siinä edestakaisin
- on alkanut kärsiä eroahdistuksesta ja alkaa raakkua, jos äiti tai isä poistuu näköpiiristä tai siirtyy kauemmaksi
- nukkuu päivän aikana kahdet päiväunet, yleensä aamupäivällä puolisentoista tuntia ja iltapäivällä vajaan tunnin
- syö päivässä neljä kiinteää ateriaa (lounas, välipala, päivällinen, iltapala) ja lisäksi rintamaitoa joka välissä
- on syönyt ennakkoluulottamasti kaikkea, mitä hänelle on tarjottu eikä ole nirsoillut ollenkaan
- ei tajua nokkamukia tai pulloa, puree vaan niiden imuosia
- on keksinyt, että äitiäkin voi imetyksen aikana purra (toivottavasti keksii pian, ettei niin silti tarvi tehdä, vaikka voikin...)
- syö tuttia vain unissaan, hereillä siitä(kin) tulee purulelu
- nukkuu taas useimpina öinä 6-7 tuntia putkeen (toivottavasti tämä trendi on pysyvä!)
- nukkuu nykyään vaunuissa tunninkin tirsoja (jee!)
- nukahtaa helposti myös kantoliinaan tai -reppuun, silloin tosin ei puolta tuntia pidempään nuku
- on yhä kaksihampainen, joskin suussa näkyy kolme lähiaikoina puhkeavaa hammasta - niitä onkin vähän naristu jo viikkotolkulla
- jokeltelee ja juttelee kovasti - sanoo bääbääbääbää ja täitäitäitäi ja mämmämmää ja pappaapappaa ja mammammammaa, osaa siis melkein laulaa Muumien tunnuslaulun (ei kyllä vielä tiedä, mitä ne semmoiset Muumit ovat)
- kääntyy aina vaippaa tai vaatteita vaihtaessa vatsalleen ja närkästyy hurjasti, kun joutuu kääntymään takaisin selälleen (äiti alkaa olla jo aika hyvä housujen pukemisessa väärin päin, vaipan pukeminen ei vielä vatsallaan olevalle lapselle onnistu)
- ei malttaisi olla hetkeäkään paikoillaan
- nauraa kissoille, kutittelulle, korkealle ilmaan nostamiselle (haba kasvaa kun toimii ihmishyppykiikkuna), hölmöille riimittelyille ja oikein väsyneenä vähän mille tahansa
- itkee väsymystä, turhautumista ja ikävää, yleensä on kuitenkin aika tyytyväinen lapsi
- hakkaa kädellä ja esineillä lattiaa ja riemuitsee aikaansaamastaan äänestä
- kiukustuu ja parkuu teatraalisen surullisesti, jos joku kiinnostava asia (esim. sähköjohto) otetaan hänen kädestään pois
- tykkää, jos äiti laulaa (vaikkei äidille tuota sävelkorvaa juuri olekaan siunaantunut - onneksi Okkoa ei haittaa!)