Vuosi 2012 pähkinänkuoressa

Näin vuoden viimeisenä päivänä tuntuu luontevalta katsahtaa hiukan menneisyyteen ja muistella, mitä tänä vuonna oikein onkaan tapahtunut. Omalla kohdallani vuosi oli varsin vauvaisa, ja luonnollistahan se onkin, että uusi perheenjäsen mullistaa arjen ihan täysin. Hyvä vuosi oli tämä 2012, ehdottomasti ehkä jopa paras ikinä. Toki tämä vuosi on ollut ehkäpä myös kaikista väsynein, mutta hyvät puolet onneksi peittoaa huonot.




Tammikuussa odotettiin. Oli tosi kylmä ja olin aika valtava. Liikkuminen sattui ja syöminen oli hankalaa, ah niitä aikoja! :D Synnytystä yritettiin käynnistää jo tammikuun puolivälin jälkeen ja vietin viikon sairaalassa tylsistyen. Vauva oli ultran mukaan olevinaan tosi iso. Cytotecit ei meidän heppuun kuitenkaan tepsineet, ei sitä vaan huvittanut vielä syntyä (eikä minua synnyttää), ja niinpä lähdinkin takaisin kotiin odottelemaan, kun toinen lääkäri ei vauvasta ultralla mitään valtavaa arviota saanutkaan eikä meillä kummallakaan mitään hätää ollut. Melkoinen antikliimaksi se kyllä oli, mutta ne viimeiset raskausviikot oli varmaan silti helpoimmat koko raskaudessa, kaikista kolotuksista huolimatta. Katsottiin Putousta ja kissat oli sähköisiä.

Helmikuussa Okko vihdoin syntyi, yhdeksäs päivä. Leikkuuhommiksihan se synnytys lopulta meni, kun magneettikuvaus paljasti, että ei se sitä perinteistä reittiä mahdu. Harmittaa, mutta minkäs teet. Pääasia kuitenkin, että meille syntyi ihana vauva! Helmikuu menikin aika pitkälti äitiyttä ja imetystä opetellessa ja uutta elämää ihmetellessä. Miksi se huutaa, mikä sitä vaivaa, voi kato miten söpö se on kun se nukkuu.

Maaliskuussa Okko hymyili ensimmäistä kertaa ja nimiäisiä juhlittiin. Olin todella positiivisesti yllättynyt, että niin moni kutsutuista pääsi paikalle! Okko viihtyi paljon sylissä, kantoliinasta oli suuri apu. Pääsin minäkin sohvalta ylös. Alettiin myös enemmän vaunulenkkeillä Okon kanssa, kun hurjat pakkaset oli väistyneet. Okko alkoi jutella äääööö guu. Yhtään ei viihtynyt mahallaan hän, tuli aina raivo. Leikkimatolla huitoi leluja ja kyljelleen heilahteli. Itkua oli vielä paljon, maha vaivasi tai mikä lie.

Huhtikuussa matkustettiin käymään Kokkolassa minun sukulaisteni luona. Okko hienosti nukkui koko matkan. Saatiin Manduca-kantoreppu, joka oli ulkona helpompi kuin liina. Kävin yliopistolla tekemässä yhden luentokurssin ja Okko ja isänsä saivat laatuaikaa yhdessä kerran viikossa muutaman viikon ajan. Virkisti mieltä, olin muutakin kuin ruokinta-automaatti ja syli. Kevätaurinko piristi, vauva-arjen alun kaaos oli historiaa. Okko oppi tarttumaan esineisiin ja minun tukkaani. Kahdeksan kuukautta hiusten repimistä takana siis, kumma kun en ole vielä kalju!

Toukokuussa Okko oli ensimmäistä kertaa kipeänä. Äitienpäiväksi Okko parani, mutta minun vuoroni oli olla flunssassa. Okko osasi nousta kyynärnojaan vatsallaan ja kiepsahti mahalta selälleen muutaman kerran, suurella päällä saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Matkustettiin Vammalaan tapaamaan isän puolen isovanhempia. Tuli lämpimät kelit ja Okko lakkasi nukahtamasta vaunuihin, niinpä liikuttiin enimmäkseen kantovälineiden kanssa. Okko alkoi viihtyä lattialla pitkiäkin aikoja, vaikka paljon syliäkin kaipasi. Ensimmäistä kertaa Okko nauroi ja löysi varpaansa.

Kesäkuussa aviopuoliso lähti Savonlinnaan lauleskelemaan ja jäätiin Okon kanssa kaksin pitämään kotia pystyssä kissojen kanssa. Hän kyllä vietti viikonloppuja kotona kuitenkin. Okko oppi kääntymään selältä mahalleen ja alkoi nukkua pidempiä pätkiä öisin. Päiväunien kanssa oli melkoista taistelua. Vietettiin aika leppoisaa kesäelämää, näin jälkikäteen mietittynä oli varsin ihanaa aikaa se. Okosta otettiin ensimmäiset passikuvat

Heinäkuun ehdoton kohokohta oli reissu Espanjan mummulaan. Viisikuinen Okko oli mainiota matkaseuraa, ja Espanjaan olisi voinut jäädä vielä pidemmäksikin aikaa, kun kaikki meni niin hyvin ja kotimaassa säät ei suosineet sitten lainkaan. Loppukuusta Okko alkoi maistella kiinteitä ruokia. Sidoin Okon ensimmäistä kertaa liinalla selkään. Aviopuoliso palasi oopperakomennukseltaan loppukuusta myöskin. Okko oppi liikkumaan kierimistaktiikalla. Ensimmäiset tavut tulivat jokellukseen. Kaksi ensimmäistä hammasta puhkesivat. Olin ensimmäistä (ja toistaiseksi viimeistä...) kertaa ilta-aikaan poissa kotoa.

Elokuussa käytiin Okon kanssa kahdestaan Kokkolasta ja koko perheen voimin Hankasalmella mökillä. Vietettiin kesää perheenä, kun aviopuolisokin oli kotona vaan. Okko täytti puoli vuotta. Nukuttiin ihan uskomattoman huonosti. Okko oppi nousemaan punnerrusasentoon ja yritti ihan hirveästi päästä eteenpäin siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Tästä ne huonot yötkin taisi johtua. Yritin keksiä aihetta gradulle. Ekavauva-kerho alkoi.

Syyskuussa Okolle tuli kolme hammasta lisää ja hän oppi ryömimään. Sen myötä yötkin helpottuivat hetkeksi, mutta sitten hammasshow huononsi ne hirveiksi taas. Ensimmäiset sanat äiti ja tissi tulivat. Graduseminaari alkoi, omalta osaltani varsin aivottomasti. Okko kävi ensimmäistä kertaa kiikkumassa pihalla. Toinen flunssa iski. Automatkustus alkoi olla kamalaa rääkymistä etenkin pimeällä. Aloin laittaa Okon potalle aina ruokailun ja nukkumisen jälkeen.

Lokakuussa hampaita tuli lisää kaksi. Okko otti ensimmäiset konttausaskeleet, mutta eteni silti pääasiassa ryömimällä. Hän nousi seisomaan tukea vasten ja kodin vauvaturvalliseksi muuttaminen alkoi toden teolla. Samalla alkoi myös kops-byääh-vaihe. Uutena sanana tuli k(i)ssssss(a) ja kissaparat eivät saaneet enää olla Okolta hetkeäkään rauhassa. Ensilumi satoi. Keksin gradulle aiheen, Okko lakkasi nukkumasta pitkiä päiväunia. Ensimmäinen pottakakka.

Marraskuussa Okko otti ensimmäiset askeleet tukea vasten. Suuhun ilmestyi vain yksi uusi hammas, yötkin meni varsin hyvin siis. Konttaaminen syrjäytti ryömimisen ja Okon etenemisen pystyi kuulla viereiseenkin huoneeseen iloisesta läps-läps-läps-äänestä. Lisäksi Okko oppi vihdoin istumaan ilman tukea. Eroahdistus oli huipussaan ja omaa tahtoa alkoi ilmetä enenevissä määrin. Alettiin käydä Okon kanssa avoimessa muskarissa.

Joulukuussa Okko vietti elämänsä ensimmäistä joulua, ei kovinkaan yllättävää tämä. Hampaita tuli kaksi lisää, ensimmäiset kulma- ja poskihampaat. Muuten koko kuukausi vietettiin muita poskihampaita tehden, jotka ilmeisesti ensi vuoden puolella vasta puhkeavat. Okko huomasi, että ulkonakin voi kontata ja matkusti ensimmäistä kertaa pulkassa. Riiviövaihe pukkasi päälle toden teolla, Okko keksi, miten kaapit ja laatikot saa auki ja alkoi tyhjätä kirjahyllyn alimmat hyllyt päivittäin. Gradusta en viitsi nyt edes mainita mitään, ehkä se etenee ensi vuonna sitten. Päiväunissa taidetaan olla pysyvästi siirrytty yksiin.


Semmoinen vauvaisa vuosikooste. Ensi vuodelle ei ole tiedossa mitään kovinkaan radikaalia, paitsi että syksyllä vaihdetaan osia aviopuolison kanssa ja hän jää Okkoa hoitamaan kotiin, kun minä menen suorittamaan roikkuvat opettajan pedagogiset aineopinnot yliopistolle. Lisäksi sen gradun olisi hyvä ensi vuoden aikana valmistua. Edes melkein. Okon suhteen ei juuri tavoitteita ole, oletettavasti Okko oppii kävelemään ilman tukea ja ehkä myös juoksemaan sekä uusia sanoja tullee lisää. Muskarissa käymistä jatketaan ja yritetään ehkä saada jotain muutakin säännöllistä menoa viikkoihin. Ja yritän skarpata koko perheen yhteisten ruokailujen järjestämisen suhteen, kun Okkokin pian siirtyy syömään kokonaan samaa ruokaa muiden kanssa.

Okon ensimmäinen joulu

Vuosi sitten jouluna Okko oli vielä sikiö. Okko potkiskeli paljon ja hengaili ihan kiinni kylkiluissa. Sinä jouluna Okko sai kuitenkin jo ensimmäiset lahjansa, pari pehmoeläintä, joista pehmoinen ensipupu on Okon rakkain tai oikeastaan ainoa hyväksymä unilelu. Lisäksi Okko sai maistella lapsiveden kautta kaikenmoisia jouluherkkuja. Olihan Okko siis viime joulunakin jo olemassa, vaikkei meistä kukaan ollut häntä vielä tavannutkaan.

Turpeampi joulumuori

Tänä jouluna Okko sen sijaan mennä viipotti kontaten ja kärryä vasten kävellen ympäri kämppää ja nautti saamastaan huomiosta. Okko maistoi jouluruuista riisipuuroa, porkkana- ja perunalaatikoita, joululimppua sekä suklaakonvehtia. Viimeisintä näistä ei kyllä tarkoituksella annettu Okolle, minä kun olin ajatellut, että Okko saa tuollaisia herkkuja maistella ehkä joskus viisivuotiaana sitten, mutta kissat olivat pudottaneet konvehtirasian pöydältä lattialle ja Okko löysi sen ensin. Google kertoi, että vaikka suklaata ei näille pienille suositella, niin ei sen pitäisi onneksi siihen kuolla. Lahjojakin Okko sai, niitä tuli mukavan maltillinen määrä, kun eihän Okko vielä niin hirmuisesti noita paketteja osannut arvostaa. Kaiken kaikkiaan oli kiva joulu, vaikka nyt tuntuukin, että saa kyllä loppua jo koko joulu ja arkeenpaluu koittaa.

Ensi joulusta tulee varmaan vielä lystikkäämpi, kun sitten Okko jo ymmärtää koko touhusta enemmän. Tässä vielä jouluinen kuvapläjäys.

Piparibeibi

Viime hetken joulumoppaus, selkäkyytiläinen ja idiootin näköinen emohenkilö

Kymmenes hammas tuli joululahjaksi, sen ansiosta sormet menivät suuhun

Kissa ei niin huomiosta nauttinut

Limppu oli sitten hyvää

Tänne se paketti!

Paras lelu oli kuitenkin mummun varpaat

Okko järjestää

Joulupukki toi Okolle pulkan, ja sitä mentiinkin heti joulupäivänä kokeilemaan, kun pakkastakaan ei ollut liikaa.

Vähän veti vakavaksi

Mutta alkoi se hymyilyttääkin

Kiikkumassakin käytiin, se oli kivaa

Hangessa pönötti hän

Hei, täällä voi kontatakin!

Riiviövaihe

Jos meillä oli ennen vähän kaoottista, niin nyt Okon pystyasennossa liikkumisen myötä voi tuon vähän-sanan ainakin pyyhkiä tuosta pois. Okko tyhjentää lipastonlaatikot vaatteista ja kestovaipoista ehkä viisi kertaa päivässä ja järjestää uudelleen kirjat, elokuvat ja levyt levittäen ne pitkin lattioita. Pari päivää sitten siivoilin Okon kanssa ja yritin lajitella tärkeitä papereita erilleen turhista papereista. Okko auttoi levittämällä tärkeät paperit pitkin poikin ja maistamalla paria kirjaston kirjaa. Okko oppi tässä pari päivää sitten myös avaamaan kirjahyllyjen kaapit, ne joihin sen oppiessa ulottumaan korkeammille paikoille survottiin kaikki, minkä ei tarvitsisi joutua Okon käsiin. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, ja muita latteuksia voisi sanoa tähän. Myös uunin ja astianpesukoneen nappulat ovat löytyneet ja olisivat ihan hirmuisen kiinnostavia. Kissat ovat siirtyneet ruokailemaan ja juomaan vettä pöydälle, sattuneesta syystä.

Kissaparat käy välillä vähän sääliksi, etenkin Turo. Toinen tahtoisi vaan rötvätä, ja sitten pikkuriiviö konttaa hihittäen luo ja yrittää tarttua turkista. Okko on selvästi kissaihminen kyllä, kissat saa sen aina innostumaan. Jos ruoka ei tahdo maistua, auttaa jos lähettyville tulee kissa. Jos on mikä tahansa paha mieli, niin kissa saa sen unohtumaan. Älkää välittäkö keittiönpöydän sotkusta (tai niistä ruokatahroista matossa syöttötuolin lähettyvillä...), vaan keskittykää seuraamaan, millaista kohtelua Turo saa yleensä osakseen:

Välillä sitä oikein pysähtyy miettimään, että mistä sillä riittää energiaa kaikkeen tähän, kun öisin se kuitenkin heräilee varsin tiheästi, kiitos puhkeamassa olevien kulma- ja poskihampaiden sekä lievän joulunuhan. Isoisoäitini aina kyllä sanoi, että nuorena pitää mennä, kun vanhana ei enää jaksa. Harmillista, että eivät ehtineet Okon kanssa tavata, olisivat varmasti tulleet hyvin toimeen.

Okko 10kk

Oikeasti Okko täytti 10kk jo sunnuntaina, joten tulee hiukan myöhässä tämä postaus. Mitäpäs pienistä. Minkäslainen Okko meillä siis täällä nyt oikein on?

10 kuukautta vanha Okko-herra

- on 74,3 senttimetriä pitkä (taisi tulla mittavirhe 9kk kotimittailuilla :D ) ja painaa 8975 grammaa
- käyttää yhä koon 80 vaatteita, jokunen 86 on käytössä myös ja pari 74 menee vielä
- hatut ovat kokoa 48, sukat 19/22
- käyttää kestovaippoja kokoa M ja L sekä öisin kertiksiä kokoa 4
- hampaita on 9kpl, lisäksi viisi uutta pullottelee valmiina puhkeamaan
- liikkuu konttaamalla ja kävelemällä tukea vasten
- istuu ilman tukea
- nousee seisomaan kaikkea vasten
- on pari kertaa päästänyt hetkeksi irti seistessään tukea vasten
- osaa laskeutua seisomasta hienosti kyykistyen (ei siis mene enää ensin spagaattiin laskeutuessaan) pyllylleen tai kontilleen
- harjoittelee kävelemistä taaperokärryn kanssa
- harjoittelee kiipeilemistä
- järjestää päivittäin kirjat, levyt ja elokuvat uudestaan - Okon mielestä niiden paikka on lattialla eikä suinkaan hyllyssä
- yltää jo vaikka minne, tietokonepöydällä tavarat eivät ole enää turvassa
- osaa avata kaapit ja laatikot
- syö mieluiten omin sormin, joskin tähtien ollessa hyvässä asennossa etenkin puuro tekee hyvin kauppansa syötettynä
- kelpuuttaa melkein kaiken tarjotun ruuan, kunhan vaan malttaa keskittyä syömiseen
- on hiukan keskittymiskyvytön
- potee eroahdistusta etenkin väsyneenä
- saa kilarit, jos huomaa äidin kävelevän ohi nostamatta häntä syliin
- suuttuu myös isille, jos hän kehtaa poistua huoneesta
- juttelee paljon, ja kuvittelee selvästi, että häntä ymmärretään - jutellaan tietysti takaisin
- suurin osa puheesta on tättättättättuutitittittitiipääppääppäääpapapapaprldrsörsl-tyyppistä älämölöä, oikeita sanoja on edelleen äiti, tissi ja kissa sekä epäsana mämmäm, joka tarkoittaa nälkää ja/tai maitoa
- naksuttelee kielellään, päristelee ja päästelee mitä kummallisimpia ääniä
- nauttii kun hänen hassulle ääntelylleen nauretaan
- nauraa kissoille, heiluville käsille ja muille ruumiinosille, sille kun isi sanoo ätshiu, lattialle putoavalle ruualle ja esineille, sille kun äiti sanoo miip kun naamaa revitään, kutittelulle, ihmisten päiden potkimiselle, varpaista juttelulle
- käy potalla 1-4 kertaa päivässä
- alkaa pikkuhiljaa jaksaa keskittyä kuuntelemaan lukemista, vaikka mieluisinta touhua onkin vielä kirjojen sivujen imeskely ja heiluttelu
- ei saa vielä muuta maitoa kuin rintamaitoa, se maistuu useita kertoja päivässä
- hapanmaitotuotteita aloittelee maistelemaan pikkuhiljaa, kunhan äitinsä saa aikaiseksi
- nukkuu toisina päivinä yhdet ja toisina päivinä kahdet päiväunet
- päiväunien yhteenlaskettu tuntimäärä vaihtelee 0,75 ja 2,5 välillä
- menee yöunille 19-21 välisenä aikana riippuen päiväunisaldosta, useimmiten 20 kieppeillä
- herää aamulla 7-8 välisenä aikana
- hampaista, uusista taidoista, nuhaisuudesta, täysikuusta ym. riippuen herää yöuniensa aikana 2-100 kertaa
- on aika helposti tulkittavissa nykyään eikä juuri turhasta itke
- on utelias ja innostunut touhottaja
- vierastaa vain väsyneenä ja/tai nälkäisenä
- nukkuu taas paremmin päiväunia vaunuissa, kun tuli talvi - vaunulenkkien vakiovarustusta eli hätävara-Manducaa ei ole jouduttu aikoihin käyttämään vaunuissa hermostumisen takia
- en silti lähde mihinkään ikinä ilman hätävara-Manducaa kärryjen alakorissa
- tykkää loru- ja laululeikeistä, etenkin sellaisista, joissa häntä retuutetaan kunnolla
- matkaa mielellään isänsä olkapäillä
- repii jatkuvasti ihmisiä hiuksista ja naamasta, haluaisi tökkiä vauvakerhossa muita vauvoja silmään ja vie aina toisten lelut
- osaa hieman tanssia, jos tulee tuttu kappale ja äitikin jammaa
- on maailman suloisin ja rakkain pieni lapsi