kaurapuuromyytti

Sanovat, että kiinteiden ruokien tarjoamisen aloittaminen vauvalle rauhoittaa öitä. Etenkin iltapuuro on semmoinen taika-aines, että kun lapselle aletaan lappaa puuroa naamaan, se alkaa nukkua yöt heräämättä. Tämä on myytti. Eikös se kuulostanutkin jo liian hyvältä ollakseen totta? Itsehän en kyllä missään vaiheessa tuohon uskonut, ja hyvä niin! Vähän nimittäin houkuttaisi paluu täysimetykseen, kun silloin pentuni nukkui iltayhdeksästä aamukahdeksaan heräten puolilta öin syömään ja satunnaisesti myös viiden aikoihin, muttei läheskään joka yö. Itse menin nukkumaan siinä puolen yön syötön aikoihin, joten parhaimpina öinä en joutunut heräämään yön aikana kertaakaan. Vaan toista on kuulkaa elämä nyt!

Toki voi olla, ettei tämä öiden radikaali huononeminen liity mitenkään kiinteisiin ruokiin, Okolle ei kuitenkaan ole mistään tietystä aineksesta tuntunut tulevan mitään yliherkkyysoireita. Ehkä syynä on joku mikälie muu syy, eihän näistä vauvoista ikinä tiedä. Nuo hyvät yöt olivat historiaa päivälleen silloin kun Okko täytti puoli vuotta. Nykyään yöt menee niin, että Okko nukahtaa kahdeksan aikoihin yöunille. Ennen puolta yötä käyn rauhoittelemassa ja imettämässä kolme-neljä-viisi kertaa. Sitten menen itse nukkumaan, Okko on taas hereillä ja syö. Sitten nukutaan hetki ja ehkä neljästä eteenpäin heräillään ja syödään tunnin tai puolen tunnin välein sinne aamukahdeksaan saakka. Sitä ennen en nouse ylös, vaikka mikä olisi.

Jänniä kyllä nuo hormonit, kun vähistä unista huolimatta sitä selviää jotenkin tervejärkisenä päivistä. Aamuisin toki tuntuu siltä, että ei tule elämästä mitään, mutta ylös nousemisen jälkeen suurin väsymys väistyy johonkin. Onneksi joku keksi kahvin. Elättelen toiveita, että tämä on taas joku kuppanen Vaihe vaan. Vaiheet nimittäin menee ohitse, ennemmin tai myöhemmin. Ja onneksi Okko on niin söpö ja kiva vauva päivisin, että noita öitäkin vielä toistaiseksi ainakin jaksaa sietää.

vauvoille lässyttämisestä

Ennen lasta sanoin, että minähän en sitten lapselleni lässytä. Oppiipahan puhumaan, kun sille puhuu ihan oikeaa kieltä. Kissat on toki saaneet nauttia lässytyksestä ihan alusta asti, joten en oikein ymmärrä, miten minä sitten ajattelin sen lässyttämisen välttää. Ihan varkain kun olen alkanut kutsua Okon varpaita varpuleiksi ja suustakin löytyy kaksi hampulia. Okon mielestä on maailman hauskinta, kun sen varpaita kutittaa tai niillä läpsii omaa naamaansa ja hokee "Varpulit, varpulit, varpulit!" Tuntee itsenstä äärimmäisen älykkääksi, kun hetken aikaa kuvittelee seuraavansa tilannetta sivusta. Onneksi tätä harvemmin on kukaan seuraamassa. No, nyt kaikki lukijat voi kuvitella tilanteen mielessään. Muutenkin on aika veikeää, miten tuommoinen pikkuihminen saa yhden jos toisenkin ihmisen ihan hassuksi. Vakavasti otettavat aikuiset ihmiset konttaavat lattialla ja päästelevät suustaan ties mitä vauvalepertelyä.

Ihan hirveää määrää lässytystä en kyllä vieläkään kestä ja suurimman osan ajasta puhun kyllä Okollekin ihan normaalisti, ehkä vain hivenen tavallista ilmeikkäämmin. Tapanani ei siis ole korvata r- ja s-äänteitä l- ja t-äänteillä. Tellaitta lättytyttä ei kyllä kukaan telvejälkinen kettä. Joten ehkä Okko nyt silti saa ihan realistisen kuvan suomen kielestä satunnaisista varpuleista ja hampuleista huolimatta ;).

Okko kävi oikolukemassa blogitekstin :)

Vauva epäkunnossa

Luulenpa, että Okolle on tulossa uusi hammas. Sellaista kärttyisyyttä ja väsymystä on ilmassa, vatsavaivojakin hieman. Normaalien päiväunien lisäksi Okko on nyt muutamana päivänä tarvinnut enemmänkin unta. Yleensä kun Okko puolentoista tunnin päiväunilta herätessään on hyväntuulinen, niin nyt se itkee vain väsyneenä. Voi pientä parkaa. Hän ei myöskään viihdy yksin hetkeäkään. Jos äiti käy vaikka täyttämässä vesipullon keittiössä ja kehtaakin hylätä lapsen siksi aikaa leikkimatolle yksin, alkaa hirmuinen parkuminen.

Selvästi kyllä hän on oppinut jo, että itkulla saa huomiota. Pientä huvitusta on herättänyt hänen teatraalinen loukkaantumisitkunsa, jos hänet ohjaa pois ei-toivotusta toiminnasta (läppärin johto olisi hirmuisen kiinnostava). Kurjaa oppia jo näin nuorena, että maailma on epäreilu eikä aina vaan mitenkään voi saada kaikkea mitä haluaa. Onneksi ne tärkeimmät asiat Okko saa. Ruokaa, rakkautta, läheisyyttä ja muuta lässynläätä.

Tulisipa se hammas jo pian, niin Okko olisi taas oma itsensä. Eikä herättäisi ennen kuutta.

Terve!

Vaunukoppa meni varastoon

Verhot löytyi

Okko ja isoäiti

Okon huumorintaju on aika yksinkertainen, kuten tästä videosta voi huomata. Olen verrannut vauvan naurua kissan kehräykseen, ääni on yhtä rentouttava :).

reissaamista ja kielen kehitystä

Ollaan Okon kanssa ihan urakalla reissailtu tässä viime päivinä. Ensin käytiin kahdestaan junalla Kokkolassa ja oltiin siellä yksi yö, ja sitten lähdettiin eilen koko perheen kesken Hankasalmelle mökille yhdeksi yöksi. Okko on edelleen varsin reteä reissaaja, joskin nuo automatkat meinasi mennä vähän karjahtelun puolelle, kun oli niin kuuma ja turvakaukalo vielä hiostaa ihan hirveästi. Kokkolassa käytiin vaarin ja Irman luona, Okko oli viimeksi ihan pieni rääpäle siellä käydessään, joten nyt hän oli hurjasti viihdyttävämpi tapaus. Yövyttiin Okon kummitädin luona, se oli lystikästä kanssa. Okko oli tietysti kaikkien mielestä ihana, ja täysin puolueellisesti olen tietysti aivan samaa mieltä.

Junamatkat Okon kanssa meni varsin hyvin. Espanjan reissailusta rohkaistuneena uskalsin hyvin lähteä hänen kanssaan junailemaan, kun silloinkin kaikki meni mutkattomasti. Toki Okon vähän piti väsyneenä kitistä ja öristä jonkin aikaa ennen nukahtamista (tulee muuten teräksiset pakaralihakset, kun hytkyy puoli tuntia putkeen istuallaan lapsi kantorepussa, suosittelen kokeilemaan!), mutta ei se varmaan kovin montaa kanssamatkustajaa häirinnyt (paitsi ehkä vähän sitä yhtä silmienpyörittelijää). Okko herätti kanssamatkustajissa enimmäkseen ihastusta. Okolla kun on tapana hymyillä leveästi kaikille ja tuijottaa. Konduktööriltä Okko sai hienon kilpikonnakuvioisen alle 6-vuotiaan junalipun. Teippaan sen vauvakirjaan muistoksi.

Okko on nyt jo jonkin aikaa jokellellut ja puhunut siansaksaa, mutta viime päivinä sellainen ääntely tuntuu entisestään lisääntyneen. Esimerkiksi sen sijaan, että Okko itkisi surkeasti, se marmattaakin närkästyneesti "mämmämmää" tai "äbää äbää äbää". Oikeasti hermostuessaan ääntely muuttuu värikkäämmäksi vielä, ja se herättääkin meissä vanhemmissa jonkin verran huvittuneisuutta, vaikka toinen ihan tosissaan yrittää olla hermostunut. Hankalaa vaan vakavalla naamalla kuunnella sitä. Innolla odotan sitä aikaa, kun Okko oppii puhumaan. Jännä päästä sitten kuulemaan, että mitä sen mielessä oikein liikkuu. Nyt kun voi vain arvailla.

Tässäpä vielä pieni kuvapläjäys reissuilta:

Matkaan lähdettiin aamulla varhain

Vaari ja Okko

Anniina ja Okko

Irma ja Okko

Ja matka jatkuu

Arskat otin ihan ite pois päästä

Liian pieni sukka

Kärrytkin oli mukana (meidän mökki ei ollut ihan yhtä hulppea kuin taustalla näkyvä)

Okon aamujumpat ja pähee pääkallovaippa

Nyt onkin luvassa vaan tylsääkin tylsempää arkea eikä mitään reissailuja tiedossa. Ehkä ihan hyvä näin, vaikka olisinkin tätä kesää voinut vielä vaikka kuukauden verran jatkaa.

Okko 6kk

Puolivuotias Okko
- painaa 7915 grammaa ja on 68,8 senttimetriä pitkä
- käyttää vaatteissa kokoja 68 ja 74, pipoissa 46 tai 48, ja kestovaipoissa kokoa M
- etenee kierimällä
- kääntyy selälleen ja vatsalleen, pyörii akselinsa ympäri vatsallaan
- potkii ja huitoo ja viuhtoo
- osaa nostaa etupään ja takapään, muttei molempia yhtä aikaa
- yrittää ryömiä, muttei osaa
- jokeltelee ja jodlailee
- raakkuu, ellei saa huomiota heti
- syö vielä pääasiassa rintamaitoa, mutta on maistanut myös bataattia, perunaa, päärynää, porkkanaa, maissia, mangoa, parsakaalia, kukkakaalia, mansikkaa, luumua, riisipuuroa, kaurapuuroa, vadelmaa ja banaania
- syö kerran tai kahdesti yön aikana
- nukkuu kahdet tai kolmet päiväunet
- tykkää lauluista ja loruista
- on kärsivällisempi, jos saa kuunnella Röllin lauluja
- viihtyy jo pitkiäkin aikoja itsekseen leluja ihmetellessä ja touhuillessa
- tykkää olla liikkeessä
- on varsin leppoisa heppu, jonka tohtii ottaa mukaan mihin vaan
- tavoittelee kissoja ja tarttuu niihin (tai siis Hildaan, joka ei lähde karkuun)
- maiskuttelee suutaan nälkäisenä
- kärttyilee väsyneenä
- hampaita on kaksi, molemmat edessä alhaalla
- hätkähtelee kovia ääniä
- on hiukan hitaasti lämpiävä uusissa tilanteissa ja uusien ihmisten kanssa
- nauraa paljon
- viihtyy niin vaunuissa kuin kantoliinassakin
- nukahtaa liikkeessä helpohkosti
- on huumorintajuinen hölmöläinen :)

 

mansikka

zombien aivoja nam!

Okko on nyt pari viikkoa maistellut kiinteää ruokaa. Olen tarjonnut niin itse tehtyjä soseita kuin joitain kaupankin. Okko on aika ennakkoluuloton ruuan suhteen, ja oikeastaan kaikki tarjoamani on Okolle kelvannut edes jossain määrin. Eilen tosin taisi löytyä uusi suosikki. Okon isä nimesi ruokalajin zombien aivoiksi, koska siltä se ehkä hitusen näyttää. Se sisältää parsakaalia, kukkakaalia, porkkanaa, oliiviöljyä sekä basilikaa sauvasekoittimella mönjäksi surautettuna. Vähän säikähdinkin, kun Okko oli niin kiihtynyt saadessaan zombien aivoja ensimmäistä kertaa. Mietin, että onkohan sillä joku hätä. Mutta ei, se vain halusi lisää ja äkkiä!

Pakastettuja zombien aivoja

Pötyä pöytään, pliis!

Okko onnekas

Okko on varsin onnekas lapsi, sillä hänellä on ympärillään hurjan paljon ihmisiä, jotka häntä rakastavat ja hänestä välittävät. Okolla on isä ja äiti ja isovanhempia ja isoisovanhempia ja tätejä ja kummeja ja vaikka keitä, joille Okko on tärkeä. Okko ei tätä itse vielä ymmärräkään. Lisäksi Okko on syntynyt Suomeen, jonka sanotaan olevan jonkinlainen lottovoitto sekin. Toki Suomessakin on omat huonot puolensa ja ongelmansa, niihin en nyt aio tässä paneutua, mutta noin maailman mittakaavassa ne ovat kyllä aika pieniä ongelmia. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita kuin Okko.

Jossain muuallakin Okko olisi onnekas, siitä syystä, että Okko sattuu olemaan poika. Täällä Suomessa sillä ei ole niin väliä, meille olisi kelvannut mikä sukupuoli tahansa. Muuallakin maailmassa Okko todennäköisemmin pääsisi kouluun, koska Okko on poika. Jos Okko sen sijaan sattuisi olemaan tyttö, ja jos Okko olisi sattunut syntymään kehitysmaahan, olisi asiat toisin. Täältä länsimaisesta yltäkylläisyydestä katsoen sitä helposti unohtaa, että suurin osa maailman ihmisistä elää köyhyydessä. Siis ihan oikeassa köyhyydessä eikä sellaisessa "Buhuu, mulla on loppukuuksi vaan kakskymppiä rahaa"-köyhyydessä. Kristofin ja WuDunnin kirjassa Puolikas taivasta kerrotaan, että maailma on mahdollista pelastaa pelastamalla maailman naiset ja tytöt. Täältä voi aloittaa. Pienin mahdollinen lahjoitussumma on viisi euroa, ja jos minulla, perheellisellä opiskelijalla, on varaa lahjoittaa edes sen verran, niin eiköhän ole muillakin.

On helppo tuudittautua siihen uskoon, että minä en voi tehdä mitään, koska en yksin voi muuttaa koko maailmaa. Tai että onhan se kamalaa, mutta kun se ei koske minua, niin hyvin voin ummistaa silmät siltä. Uutisissa ei juuri mainita Nigerin vakavaa ruokapulaa tai Itä-Afrikan kuivuutta. Eipä sitä yksin voikaan muuttaa mitään. Yhteistyöllä ehkä edes jotain.

Okko-kuulumisia vielä sen verran, että kävin nukuttamassa Okon ehkä noin kolme kertaa tämän tekstin kirjoittamisen aikana. Tänään oli vähän sellainen päivä. Huomenna me Okon vanhemmat juhlistammekin ensimmäistä hääpäiväämme. Siitä lisää varmaan huomenna. Tai ylihuomenna.

Vielä pari loppukevennyskuvaa:

Kohta syödään!

Ooteltiin

Hiphei

Okon etenemisyritys

Tämmöistä meillä tänään. Kohtapa se taitaa lähteä kunnolla ryömimään!