lauantai 31. maaliskuuta 2012

kärttypäivä




Välillä vaan kiukuttaa ilman mitään selkeää syytä. Ja mutsi ei tajuu. On se varmasti rankkaa olla vauva välillä. Vaikka lapsen selittämätön huutaminen välillä ärsyttääkin, niin itse lapsi ei ole ainakaan vielä onnistunut ärsyttämään kertaakaan. Onneksi vastapainoksi osataan olla ihastuttaviakin.



perjantai 30. maaliskuuta 2012

lunta ja tauteja ja vitsauksia

Itse muikeus

Tuleva kapellimestari?

Hikka harmitti hirmuisesti
Okon isä kävi tänään lääkärissä oltuaan sairaana koko viikon. Tuomioksi tuli influenssa. Okon kanssa olemme onneksi säästyneet taudilta, ilmeisesti loppuraskaudesta ottamani influenssarokotteen ansiosta. Niin sitä silloin kovasti mietin, että kannattaako se piikki ottaa vai ei, mutta onneksi otin. Se kun suojaa Okkoakin puolen vuoden ikään saakka. Onneksi tuo tauti näyttää pikkuhiljaa helpottavan ja varmaan lähipäivinä se poistuukin kiusaamaan muita ihmisiä.

Jyväskylään tuli tänään takatalvi. Eilen käytiin Okon kanssa kävelyllä ja oli oikein keväistä ja iloitsin itsekseni, että ensi kerrallapa laitankin tennarit jalkaan ensimmäistä kertaa tälle keväälle, mutta haaveeksi taisi jäädä semmoinen. Aamusta asti on pyryttänyt lunta! Toivottavasti tämä on vain tämmöinen lyhytaikainen juttu, niinhän nämä takatalvet yleensä ainakin tuppaavat olemaan näin huhtikuun kynnyksellä.

torstai 29. maaliskuuta 2012

7 viikkoa


On se söpö. Sitä ei kai käy kiistäminen. On ihanaa saada pikkuinen hymyilemään minulle. Alkaa tuntua oikealta vuorovaikutukselta tuon pikkuotuksen kanssa ja toki se noin ylipäätään piristää, kun se välillä tekee muutakin kuin karjuu päin naamaa. Ehkä sen elämä ei ihan kurjaa olekaan!

Okko ei erityisemmin välitä vaatteista. Se tuntuu olevan melkoinen kuumakalle. Vaunulenkit päätyy aina hirmuiseen parkuun, kun rappukäytävässä ehtii tulla liian kuuma ja unikin maistuu vain liikkuvissa vaunuissa epätasaisella alustalla. Toivottavasti kesä tuo tähän muutoksen, kun ei tarvitse pukeutua sen lämpimämmin ulos kuin sisällekään. Ja kesällä päästään liikkeelle ihan vaan kantoliinankin kanssa eikä vaunuja tarvitse raahata mukana. Ei nimittäin ole mitään ihan kätevintä mennä lastenvaunujen kanssa esimerkiksi Ärrälle, jonka yhteydessä sijaitsee lähipostimme. Siinä tulee nimittäin hiki äidillekin (ja melkein se parkukin!).

Varmin keino saada parku lakkaamaan on viedä Okko hoitopöydälle ja ottaa housut pois. Kuumuuden lisäksi Okkoa surettaa hikka, yksin oleminen, nälkä ja vatsanväänteet. Äiti ei saisi poistua toiseen huoneeseen mieluiten ollenkaan ja päiväunetkin olisi kivointa nukkua sylissä.

Tänään Okon syntymästä on jo 7 viikkoa. Aika kuluu hurjaa vauhtia. Kohta se menee kouluun! Maanantaina neuvolassa Okko painoi 5,4kg ja oli 58,9cm pitkä. Neuvolalääkäri kehui tarkkaavaista katsetta, jäntevyyttä ja siistiä ihoa. Äiti oli pojasta ylpeä ja kuvitteli, että ei ne muille vauvoille sano samalla tavalla.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Aloitus

Tämä blogi keskittyy kertomaan Okko-poikamme elämästä. Ehkä jostain muustakin välillä. Minun bloggailuhistoriani on vähän köyhä, kirjoitin vaihtoblogia ja hääblogia, ja molempiin kirjoitus lopahti kolmisen kuukautta ennen kuin oli tarkoitus. No, vaihto loppui aikanaan ja häätkin tuli juhlittua, mutta Okko on (toivottavasti) elämässämme aina, joten ehkä tämä blogi ei ihan samalla tavalla hyydy kuin nuo aiemmat. Mitään visuaalisesti hienoa tästä blogista tuskin on tulossa, sillä en ole kovinkaan kaksinen valokuvaaja, mutta lukijoiden iloksi lupaan silti laitella valokuvia pikku-Okkosesta aina välillä.



Päähenkilömme Okko syntyi 9.2.2012. Hän painoi 4070 grammaa ja oli 51 senttimetriä pitkä. Hänellä on vaalea tukka, iso pää ja kova ääni. Tällä hetkellä hän nukkuu lempipaikassaan eli äitinsä (=minun) sylissä. Meidän mielestämme hän on tietysti maailman suloisin pieni poika. Pari päivää sitten naapurin rouva tosin kysyi, että onko se tyttö, kun olihan sillä punaiset puolipotkuhousut jalassa sinivihreän bodyn lisäksi.

Minä eli Okon äiti kirjoitan Okon puolesta, koska hänen ymmärryskykynsä on vielä toistaiseksi sen verran rajallinen, ettei hän itse tähän vielä kykene. Olen 26-vuotias ja menin Okon isän kanssa naimisiin viime vuoden elokuussa. Opiskelen yliopistossa englantia ja muuta humanistista ja vähän jotain yhteiskuntatieteellistä ja kasvatustieteellistäkin, valmistun sitten joskus, eli ehkä parin vuoden kuluttua. Nyt luonnollisesti olen äitiyslomalla, Okko kun on vasta kuusi viikkoa ja neljä päivää vanha. Lisäksi meillä asuu täällä kaksi kissaa, tiikerikissa nimeltä Turo ja lehmäkissa nimeltä Hilda.

Tervetuloa seurailemaan!