Okko tekee aktiivisesti viidettä (ja ehkä myös kuudetta) hammasta. Se näyttää yrittävän kerätä koko sarjan jo piankin. Erätaukoa pyytää äiti.
Eilen käytiin anoppilassa eli Okon mummulassa. Okko, joka on aiemmin ollut aina varsin mutkaton matkaaja, karjui paluumatkalla 45 minuuttia täyttä kurkkua. Ei auttanut pysähtyminen eikä rauhoittelu eikä syöttäminen eikä vaatteiden vähentäminen eikä lisääminen. Karjumiseen syynä taisi olla hampaiden lisäksi kellonaika. Oli jo sen verran myöhä, että kotona Okko olisi nukkunut, eikä se nyt jostain syystä meinannut autossa nukahtaa millään, vaikka yleensä se autossa nukkuukin ihan hyvin. Opittiinpa tästä, että ei kannata matkustaa Okon kanssa päiväreissulle mihinkään, jos paluu sijoittuu noin myöhäisille tunneille. Etenkään, jos ilmassa on hammashässäkkää. Etenkään ilman Panadolia. Muuten matka meni hyvin, mutta tuosta kotiinpaluusta jäi hieman paha maku suuhun. Toivottavasti jatkossa matkustus menee sujuvammin, ensi kuussa olisi tiedossa visiitti Kokkolaan.
Zumba-kapula
Okko ja isoäitinsä käsi
Kädet vispaili
Tässä vielä pari videota tältä päivältä. Jälkimmäisestä olisi tullut pidempi, ellei tuo hiekkalaatikko olisi ollut Okon mielestä liian kiinnostava.
Tänään alkoi allekirjoittaneella graduseminaari. Aivot tuntui unohtuneen K-SKS:n narikkaan helmikuussa. Miten sitä voikin olla niin ruosteessa? Tuntui, ettei edes taivu mikään englannin kieli enää mitenkään päin. Ja nyt pitäisi sitten englanniksi pyöräyttää jonkinlainen tutkimus! Mielenkiintoista. Oli kovin vaikeaa puhua jostain muusta kuin vauvasta, kun sen vauvan ympärillä tässä elämä on viime kuukaudet pyörinyt. Yritin oikein tietoisesti välttää mainitsemasta Okkoa ainakaan hirveän montaa kertaa oma-aloitteisesti. Mainitsin ehkä kolmesti. Puolentoista tunnin aikana. Taitaa olla ihan tervettäkin saada jotain muuta ajateltavaa vauvajuttujen lisäksi. Tavoitteena olisi saada vuodessa se gradu valmiiksi. Ennen 28-vuotissynttreitä. Motivaatiota löytyy kyllä, mutta hiukan olen vielä ulalla aiheen kanssa. Ajankäyttö mietityttää myöskin, kun keskittyminen ei ihan ole helpointa, kun yksi pikku termiitti ryömii ympäriinsä ja tuntuu tekevän mieluiten kaikkea, minkä on havainnut kielletyksi. Olen päättänyt, että tästälähin päivittäin käytän Okon aamupäiväpäikkärit (1,5-2 tuntia) gradun kanssa puuhailuun. Toki nyt kun päätän näin, Okko joko lakkaa nukkumasta aamupäiväpäikkäreitä kokonaan tai lyhentää ne puolituntisiksi.
Onneksi tämä on Okko-blogi, niin täällä saa puhua vauvasta. Okolla on nyt neljä hammasta. Alhaalla keskellä kaksi ja ylhäällä sivussa (en ikinä muista kumpi on oikea ja kumpi vasen, etenkään peilikuvana en näitä hahmota, niin jommassakummassa kuitenkin) toiset kaksi. Nämä ylimmäiset saapuivat viikon sisään. Tavaksi on tullut karjua pari yötä aina ennen uutta puhkeavaa hammasta, joten saisi nyt hetkeksi riittää nämä. Viides kyllä jo pullottaa ikenessä sen näköisesti, että ei siinäkään varmaan paria viikkoa kauempaa mene.
Tänään Okko katsoi minua ja sanoi äiti. Sen jälkeen Okko sanoi hättää, ääbwäbwää, hittii, mämmäm. Ei se siis tainnut ihan tarkoituksella sanoa äiti. Kun siis, sanoihan se jo parin viikon ikäisenä miau, mutta ei se varmaan tahallaan äännellyt kuin kissa. Vaikka olisihan se kauhean kiva ajatella, että minun lapseni on edistyksellisempi kuin kenenkään muun lapsi ja se osaa tarkoituksella matkia kissaa pariviikkoisena ja sanoa äiti seitsenkuisena.
Ampparit
Arvatkaa kumpi on syönyt porkkanaa?
Okko haki oma-aloitteisesti liinan ja kietoutui siihen
Toisinaan se maailman ihanin lapsi on myös raivostuttavan ärsyttävä, mitäpä sitä kieltämään. Niinpä ajattelinkin tänään jakaa Okon ärsyttävimmät tavat!
1. Juuri kun se on nukahtamassa, se herättää itsensä hieromalla silmiään, kaivamalla korvaansa tai lyömällä itseään. Ja nukutusprosessi alkaa alusta.
2. Se repii minua hiuksista. Kovaa. Sattuu. Au. Sama miten hyvin laitan hiukset kiinni, aina se löytää jonkun karanneen kiekuran ja kiskoo. En juurikaan kärsinyt yleisestä synnytyksen jälkeisestä sulkasadosta, mutta Okon hiustenrepimistaipumuksen takia tukkaa on päässä paljon vähemmän kuin ennen.
3. Se potkii ja rääpii ja repii. Sattuu. Au.
4. Kun siltä yrittää vaihtaa vaippaa ja/tai vaatteita, se kääntyy kesken kaiken vatsalleen. Yleensä sen saa kääntää takaisin selälleen noin viisitoista kertaa yhden vaipanvaihdon aikana.
5. Syöttäessä se saattaa kesken kaiken suu täynnä ruokaa päristellä ruuat itsensä päälle, ruokkijansa päälle ja pitkin seiniä ja pöytiä. Hymyilee leveästi päälle. Sen jälkeen suu aukeaa "lisää!"-tyyliin, joten ilmeisesti se tekee tätä vain siksi, että se on olevinaan hauskaa.
6. Se raakkuminen. Semmoinen "minulla on tylsää!"-huuto, jonka takia olen harkinnut tosissani korvatulppien hankintaa. Sattuu korviin.
Toki Okko ei mitään näistä tee tahallaan minua ärsyttääkseen. Sehän on vauva. Sillä kai sitä sietääkin, vaikka joskus tekisikin mieli ärähtää, että lakkaapas nyt apina repimästä niitä hiuksia.
Nyt ei ole Okko enää puolivuotias, hän on 7 kuukautta vanha! Tekisi mieli taas vähän taivastella, että kylläpäs aika menee nopeasti, mutta se taitaa olla jo vähän kulunut virsi se. Mutta kun ihan oikeasti, ajankulu tuntuu vaan kiihtyvän. Ensimmäiset kolme viikkoa tuntuivat kestävän kolme kuukautta, mutta sen jälkeen aika alkoi kulua nopeasti. Tuntuu niin kaukaiselta ne ajat, kun pieni Okko-pötkylä oli kovin itkuinen ja yritettiin kaikkemme tehdä, että hän itkisi vähemmän. Annettiin KuplaStoppia ja minä jätin pois kahvin ja suklaan ja ruisleivän ja valkosipulin ja googletin vauvahierontaohjeita ja yritin imettää kaksi kertaa peräkkäin samasta rinnasta ja hytkyttiin jumppapallolla ja silti se vaan tuntui olevan kaiken hereilläoloaikansa tyytymätön, ellei ollut sitten syömässä. Kuukauden iässä tuli ensimmäinen hymy, se taisi olla sellainen käännekohta, kun lakkasin odottamasta, että no ehkä tämä muuttuu helpommaksi sitten kun asia X tapahtuu ja yritin nauttia juuri siitä hetkestä. Okko onkin onnistunut opettamaan minulle hetkeen pysähtymisen. Siinäpä asia, jota yritin itselleni opettaa menestyksettömästi jo kauan ennen lapsen syntymää.
Okko lukee
Okko järkyttyi
Vasta heräsi hän
Ensimmäistä kertaa kananmunaa (luomua toki)
7 kuukautta vanha Okko
- on kotimittailujen perusteella noin 8,4kg painava ja 71,5cm pitkä (seuraava neuvola on vasta 8kk iässä)
- pukeutuu koon 74 ja 80 vaatteisiin
- ryömii lyhyitä matkoja, jos näkee jotain oikein kiinnostavaa
- on oikein kiinnostunut sähköjohdoista
- nousee konttausasentoon ja huojuu siinä edestakaisin
- on alkanut kärsiä eroahdistuksesta ja alkaa raakkua, jos äiti tai isä poistuu näköpiiristä tai siirtyy kauemmaksi
- nukkuu päivän aikana kahdet päiväunet, yleensä aamupäivällä puolisentoista tuntia ja iltapäivällä vajaan tunnin
- syö päivässä neljä kiinteää ateriaa (lounas, välipala, päivällinen, iltapala) ja lisäksi rintamaitoa joka välissä
- on syönyt ennakkoluulottamasti kaikkea, mitä hänelle on tarjottu eikä ole nirsoillut ollenkaan
- ei tajua nokkamukia tai pulloa, puree vaan niiden imuosia
- on keksinyt, että äitiäkin voi imetyksen aikana purra (toivottavasti keksii pian, ettei niin silti tarvi tehdä, vaikka voikin...)
- syö tuttia vain unissaan, hereillä siitä(kin) tulee purulelu
- nukkuu taas useimpina öinä 6-7 tuntia putkeen (toivottavasti tämä trendi on pysyvä!)
- nukkuu nykyään vaunuissa tunninkin tirsoja (jee!)
- nukahtaa helposti myös kantoliinaan tai -reppuun, silloin tosin ei puolta tuntia pidempään nuku
- on yhä kaksihampainen, joskin suussa näkyy kolme lähiaikoina puhkeavaa hammasta - niitä onkin vähän naristu jo viikkotolkulla
- jokeltelee ja juttelee kovasti - sanoo bääbääbääbää ja täitäitäitäi ja mämmämmää ja pappaapappaa ja mammammammaa, osaa siis melkein laulaa Muumien tunnuslaulun (ei kyllä vielä tiedä, mitä ne semmoiset Muumit ovat)
- kääntyy aina vaippaa tai vaatteita vaihtaessa vatsalleen ja närkästyy hurjasti, kun joutuu kääntymään takaisin selälleen (äiti alkaa olla jo aika hyvä housujen pukemisessa väärin päin, vaipan pukeminen ei vielä vatsallaan olevalle lapselle onnistu)
- ei malttaisi olla hetkeäkään paikoillaan
- nauraa kissoille, kutittelulle, korkealle ilmaan nostamiselle (haba kasvaa kun toimii ihmishyppykiikkuna), hölmöille riimittelyille ja oikein väsyneenä vähän mille tahansa
- itkee väsymystä, turhautumista ja ikävää, yleensä on kuitenkin aika tyytyväinen lapsi
- hakkaa kädellä ja esineillä lattiaa ja riemuitsee aikaansaamastaan äänestä
- kiukustuu ja parkuu teatraalisen surullisesti, jos joku kiinnostava asia (esim. sähköjohto) otetaan hänen kädestään pois
- tykkää, jos äiti laulaa (vaikkei äidille tuota sävelkorvaa juuri olekaan siunaantunut - onneksi Okkoa ei haittaa!)
Olipas hetken vähän rankempaa vauva-arkea, kun normaalien yöhulinoiden päälle Okko sairasti vielä flunssan. Samalla hän on työstänyt pariakin uutta hammasta, jotka varmaan lähiaikoina puhkeavat. Eipä meillä siis hirveästi nukuttu tuossa kuluneiden viikkojen aikana. Nyt on viimeiset kaksi yötä kuitenkin menty taas vanhaan tuttuun malliin 1-2 herätyksellä. Puuta koputtaen toivon, että muutos on pysyvä, vaikka siis vauvan kanssahan mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Nautitaan nyt kuitenkin vielä kun ehditään. Okko on toipunut flunssasta jo hyvin. Vähän hän on vielä räkäinen ja köhäinen, mutta muuten on jo oikein reipas oma itsensä.
Kutiseviin ikeniin toimi hyvin jääkaappikylmä kurkku, jota Okko sai nakerrella välipalaksi. Hyvin maistui, kunnes meni hermot. Okolla on päivässä jo neljä kiinteää ateriaa, joista yhden hän saa syödä ihan itse. Hän on jo niin iso poika :'). Sunnuntaina tulee jo seitsemän kuukautta ikää mittariin. Vielä kun yritän sopeutua siihen, että Okko ylipäätään on täyttänyt sen puoli vuotta!
