Okko onnekas

Okko on varsin onnekas lapsi, sillä hänellä on ympärillään hurjan paljon ihmisiä, jotka häntä rakastavat ja hänestä välittävät. Okolla on isä ja äiti ja isovanhempia ja isoisovanhempia ja tätejä ja kummeja ja vaikka keitä, joille Okko on tärkeä. Okko ei tätä itse vielä ymmärräkään. Lisäksi Okko on syntynyt Suomeen, jonka sanotaan olevan jonkinlainen lottovoitto sekin. Toki Suomessakin on omat huonot puolensa ja ongelmansa, niihin en nyt aio tässä paneutua, mutta noin maailman mittakaavassa ne ovat kyllä aika pieniä ongelmia. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita kuin Okko.

Jossain muuallakin Okko olisi onnekas, siitä syystä, että Okko sattuu olemaan poika. Täällä Suomessa sillä ei ole niin väliä, meille olisi kelvannut mikä sukupuoli tahansa. Muuallakin maailmassa Okko todennäköisemmin pääsisi kouluun, koska Okko on poika. Jos Okko sen sijaan sattuisi olemaan tyttö, ja jos Okko olisi sattunut syntymään kehitysmaahan, olisi asiat toisin. Täältä länsimaisesta yltäkylläisyydestä katsoen sitä helposti unohtaa, että suurin osa maailman ihmisistä elää köyhyydessä. Siis ihan oikeassa köyhyydessä eikä sellaisessa "Buhuu, mulla on loppukuuksi vaan kakskymppiä rahaa"-köyhyydessä. Kristofin ja WuDunnin kirjassa Puolikas taivasta kerrotaan, että maailma on mahdollista pelastaa pelastamalla maailman naiset ja tytöt. Täältä voi aloittaa. Pienin mahdollinen lahjoitussumma on viisi euroa, ja jos minulla, perheellisellä opiskelijalla, on varaa lahjoittaa edes sen verran, niin eiköhän ole muillakin.

On helppo tuudittautua siihen uskoon, että minä en voi tehdä mitään, koska en yksin voi muuttaa koko maailmaa. Tai että onhan se kamalaa, mutta kun se ei koske minua, niin hyvin voin ummistaa silmät siltä. Uutisissa ei juuri mainita Nigerin vakavaa ruokapulaa tai Itä-Afrikan kuivuutta. Eipä sitä yksin voikaan muuttaa mitään. Yhteistyöllä ehkä edes jotain.

Okko-kuulumisia vielä sen verran, että kävin nukuttamassa Okon ehkä noin kolme kertaa tämän tekstin kirjoittamisen aikana. Tänään oli vähän sellainen päivä. Huomenna me Okon vanhemmat juhlistammekin ensimmäistä hääpäiväämme. Siitä lisää varmaan huomenna. Tai ylihuomenna.

Vielä pari loppukevennyskuvaa:

Kohta syödään!

Ooteltiin

Hiphei