vauvoille lässyttämisestä

Ennen lasta sanoin, että minähän en sitten lapselleni lässytä. Oppiipahan puhumaan, kun sille puhuu ihan oikeaa kieltä. Kissat on toki saaneet nauttia lässytyksestä ihan alusta asti, joten en oikein ymmärrä, miten minä sitten ajattelin sen lässyttämisen välttää. Ihan varkain kun olen alkanut kutsua Okon varpaita varpuleiksi ja suustakin löytyy kaksi hampulia. Okon mielestä on maailman hauskinta, kun sen varpaita kutittaa tai niillä läpsii omaa naamaansa ja hokee "Varpulit, varpulit, varpulit!" Tuntee itsenstä äärimmäisen älykkääksi, kun hetken aikaa kuvittelee seuraavansa tilannetta sivusta. Onneksi tätä harvemmin on kukaan seuraamassa. No, nyt kaikki lukijat voi kuvitella tilanteen mielessään. Muutenkin on aika veikeää, miten tuommoinen pikkuihminen saa yhden jos toisenkin ihmisen ihan hassuksi. Vakavasti otettavat aikuiset ihmiset konttaavat lattialla ja päästelevät suustaan ties mitä vauvalepertelyä.

Ihan hirveää määrää lässytystä en kyllä vieläkään kestä ja suurimman osan ajasta puhun kyllä Okollekin ihan normaalisti, ehkä vain hivenen tavallista ilmeikkäämmin. Tapanani ei siis ole korvata r- ja s-äänteitä l- ja t-äänteillä. Tellaitta lättytyttä ei kyllä kukaan telvejälkinen kettä. Joten ehkä Okko nyt silti saa ihan realistisen kuvan suomen kielestä satunnaisista varpuleista ja hampuleista huolimatta ;).

Okko kävi oikolukemassa blogitekstin :)