Sen jälkeen, kun Okko oli kipeänä, sen nukkuminen on ollut paljon parempaa ja se on ollut helpompi saada nukahtamaan niin päivä- kuin yöunillekin. Päivisin se on nukkunut kahdet tai kolmet 2-3 tunnin unet. On ollut sellaisiakin öitä, että on nukuttu jopa kuutta-seitsemää tuntia putkeen. No, kuten arvata saattaa, niin toki se oli vain vaihe ja pahalta näyttää, että tuo hyvän nukkumisen vaihe on nyt mennyt ohitse. Tilalle on tullut semmoista kokopäiväistä yliväsynyttä kitinää ja karjumista, kun päiväunia ei voi nukkua ainakaan semmoista parinkymmenen minuutin pätkää pidempään. Pari päivää on siis mennyt kiljumista, kitinää ja itkuparkua kuunnellessa. Öisinkin on herätty tunnin-parin välein. Että terkkuja zombiemaasta vaan, hohhoijaa.
Vanhat nukutuskonstitkaan eivät oikein tahdo enää tepsiä. Pitäisi kai keksiä uusia. Aikaisemmin vaunuihin lykkäämällä Okon sai aika takuuvarmasti nukahtamaan, mutta eilen se killitti koko lenkin ajan hereillä ja tänään suvaitsi nukkua kokonaiset 15 minuuttia ennen kuin päästiin kotiin. Rappukäytävässä se heräsi, vaikka kovasti toivoin, että saisin sen siirrettyä nukkuvana sisälle asti. No, aina ei voi voittaa. Toinen varma nukutustapa oli lykätä lapsi liinaan tai reppuun ja vähän aikaa kävellä ympäriinsä. Ei toimi enää. On hirmuisen mieltäylentävää haahuilla ympäri kämppää päin naamaa karjuva lapsi köytettynä itseensä kiinni. Suosittelen kokeilemaan.
Tässäpä semmoinen vaihe, joka voisi mieluusti mennä ohitse saman tien.
Toki Okko välillä on iloinen ja ihana oma itsensä. Se tuijottelee
varpaitaan ja päristelee kuolaa ympäriinsä ja tarttuu kaikkeen
tarttumaetäisyydelle ehtivälle (mulla on aika nätit mustelmat
käsivarsissa, kun se on tarttunut mun käsipläskeihin ja puristanut
kovaa) ja kiljahtelee ihan vaan siitä ilosta, että niin voi tehdä. Se
nauraa, kun sitä tanssittaa ja se yrittää jo punkea itsensä istumaan.
Ihana vauva. Aina karjumiskonserttien välillä.
 |
| Iloinen Okko |
 |
| Filosofinen Okko |
 |
| Takatukkainen Okko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti