imetysdementia

Raskaana olevat on vähän hölmöläisiä. Usein ne vetoaa raskausdementiaan, kun eivät ihan kaikki langat pysy käsissä. Vauvan synnyttyä voi vedota imetysdementiaan. Minä ajattelin tämmöisten olevan vaan tekosyitä semmoiselle tavalliselle taulapäisyydelle, mutta nyt joudun myöntämään olevani väärässä.

Raskausaikana aivot muuttuivat puuroksi. Jostain luin, että oikeastikin raskausaikana aivot kutistuvat, kun sikiö vie kaikki hyödylliset rasvahapot emoltaan. Pahoittelen kovin epätieteellistä lähdeviitettä, varmaan tuo on ihan hölynpölyä. Kuitenkin, raskausaikana opiskelu oli tosi haastavaa, kun tuntui, että aivot suorastaan nyrjähtivät, kun yrittikin lukea jotain artikkeleita tai tuottaa vieraskielistä tekstiä. Jotenkin ajatukset oli niin suunnattuna tulevaan, ettei hirveästi jaksanut ajatella mitään semmoisia oikeita asioita. Oli vain minä ja närästys ja kylkiluita potkiva sikiö. Voi niitä aikoja, ehheh.

Nyt sitten lapsen synnyttyä alan olla vakuuttunut siitä, että tuo lapsi syö aivosoluja. Aivosoluni vaan valuvat rintojeni kautta sen suuhun. Mikään muu ei voi selittää tätä harvapäisyyttä ja hajamielisyyttä ja keskittymiskyvyn puutetta. Tässä eräs päivä aviomieheni oli unohtanut kännykkänsä johonkin, ja oletimme, että se oli jäänyt autoon. Aviomies lähti koululle ja käski minun soittaa puhelimeen hänen lähdettyään, että hän sitten autossa kuulee, jos puhelin soi. Lupasin tehdä näin. Muistin luvanneeni vasta pari tuntia myöhemmin, kun aviomies tuli kotiin ja totesi, että ei se puhelin varmaan ole autossa. Hän lähti sitten uudestaan autolle ja käski minun soittaa. Olin puhelin kourassa ja ajattelin, että kohta soitan, nyt se lähtee. Ei, se menikin käymään vielä vessassa. Tässä vaiheessa tarkkaavaisuuteni lakkasi ja vartin päästä hitusen kiukkuinen aviomies tuli kotiin ja ihmetteli, että enkö nyt sitten viitsinyt soittaa. Ahh, kappas. No, kolmannella yrittämällä muistin soittaa, kun aloitin soittamisen jo ennen miehen lähtemistä ulos. Ja sieltähän se puhelin löytyi.

Tämä tapaus ei tosiaan ollut ainoa laatuaan. Tuntuu kuin aivot olisi teflon-kuorrutettu eikä niihin vaan tarttuisi yhtään mikään. Ja minä kun ajattelin aloitella gradua tässä äitiyslomalla. Sanonpa vaan, että LOL. Luulisin, että luonto on hoitanut tämän niin, että vauvavuotena ei vaan ole tarkoituskaan tehdä mitään älyä vaativaa.

En tiedä, liittyykö imetysdementia niinkään rintaruokintaan, vai onko se vaan oire vähistä unista tai siitä, että on pienen ihmisen tarpeiden armoilla 24/7. Toisaalta, saan yleensä nukuttua yhteensä ainakin jonkun viisi tuntia, ja olen semmoisilla unilla lukiossa opiskellutkin keskiarvolla 9, että ei sekään ehkä ihan täysin sitä selitä. Tuolloin tosin lyhkäiset yöunet johtuivat myöhään valvomisesta yhdistettynä aikaisiin aamuherätyksiin eikä kukaan keskellä yötä herättänyt kiekumalla ja ähisemällä ja rääpimällä rintavarustusta.

Mikäli syynä on pelkästään imetys, niin tätä harvapäisyyttä sitten kestäneekin vielä jonkin aikaa. Että sori vaan kanssaihmiset, en ole tämmöinen tahallani! Loppuun vielä vaimennettu mölyapina (Okko tosin preferoi ihmistuttia, tämä Mute-nappi toimii vain ehkä yhtenä kertana viidestä):