kirppistelyä ja elämää

Jaa mää vai?

Nukutti

Toissapäivänä, eilen ja tänään ollaan Okon kanssa käyty kirpparilla. Eilen ja tänään saimme seuraa myös Okon isästä. Oikein semmoista ällöttävää koko perheen ulkoilua ollaan siis harjoitettu! Tosin tänään mukana oli vaunujen sijaan auto ja Manduca-reppu, koska vaunujen kanssa on aika hanurista tunkeilla kirppiksellä hyllyjen väleissä. Etenkin, kun jälkikasvumme mielestä vaunuissa ei ole kivaa olla sisätiloissa ja senpä takia tuppaa menemään vähän huutamiseksi semmoiset retket. Sitten taas jos Okko on repussa, se kyllä nukkuu, kunhan vain muistan pysyä liikkeessä, joten semmoinen on hiukan vähemmän hermostuttavaa. Olen myös huomannut, että jos lapsi kitisee vaunuissa, kanssaihmisiltä saa vähän vähemmän ystävällisiä katseita, mutta jos lapsi on repussa näkösällä, niin kitinästä huolimatta reaktiot ovat suopeampia ja semmoisia "Voi miten se kuulostaa suloiselta". Jännää!

Toissapäivänä Okon kanssa vähän eksyttiinkin, kun olin fiksusti Google Mapsista katsonut meille lyhimmän reitin ja sitten vähän ehkä käännyin yhdestä risteyksestä väärään suuntaan. Saldona 2km turha lenkki ja kiipeäminen vuorta vastaavan mäen laelle ennen kuin hoksasin, ettei tän nyt ihan näin pitänyt mennä. No, tulipahan liikuntaa. Okko nukkui autuaan tietämättömänä moisesta episodista. Eilenkin eksyttiin, kun Okon isän mielestä eräs alikulku oli juuri oikaisua varten, eikä se ihan niin sitten ollutkaan. Mutta joskus pitää seikkailla, toisinaan eksyminen on ihan hauskaakin. Tämä lienee jokin defenssimekanismi tämä tämmöinen ajattelu, allekirjoittaneelle kun näitä pieniä eksymisiä tuppaa sattumaan tämän tästä.

Okko on oppinut ranskalaisen ärrän sekä tarttumaan esineisiin ja asioihin (kuin myös minun hiuksiini - alan pikkuhiljaa tajuta, miksi niin monet pikkuvauvojen äidit leikkaavat hiuksensa lyhyiksi). Ensi kuussa se täyttääkin jo kolme kuukautta!