Sinä Elämä, annoit minulle tämän tehtävän.
Enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä.
Hiukset ovat vielä kosteat,
käsi haroo tyhjää.
Minun tehtävänäni on tarttua tähän käteen
ja taluttaa koko alkumatka.
Pieneksi tunnen itseni,
vielä pienemmäksi,
kuin tämä vastasyntynyt
Eeva-Liisa Kantola
 |
| Kädet ovat alkaneet löytyä |
 | ||
| Kantoliinasta on turvallista tarkkailla ympäristöä |
Kuten eilen mainitsinkin, tänään oli Okon 2kk neuvola. Jätkänpätkä oli taas komeasti kasvanut. Pituutta oli 60,4cm ja painoa 5980g ja pään ympärys oli 41,1cm. Arvasin siis ihan oikein, kun sanoin, että 60cm on varmaan ylittynyt ja 6kg ei ihan! Syntymämittoihin verrattuna lisää on tullut melkein 10cm ja melkein 2kg! Kreisiä. Pää oli iso jo aluksi ja jatkaa samalla linjalla sekin. Olen siis hyvä lehmä, kun maitoni riittää mainiosti ravinnoksi tuollaiselle jässikälle.
Tänään Okko sai myös ensimmäisen rokotesatsin, suun kautta meni sokeriliemessä ensimmäinen erä rotavirusrokotetta. Jännityksellä odotamme, tuleeko sivuoireita. Hyvin siedetty tuo kai yleensä on, joten toivomme, että ei. Okko irvisteli litkulle, ei näköjään sokeriliemet vielä erityisemmin nappaa. Hyvä niin.
Unelmanani olisi, ettei Okko saisi tietää karkista ennen kuin vasta sitten aika isona. Tuon unelman tosin varmaankin vesittää se, että Okon isän kanssa tykätään syödä karkkia eikä ne varmaan täysin piilossa pysy kovinkaan pitkään. Ja kai se viimeistään siinä vaiheessa rysähtää, kun Okko menee päivähoitoon. Kyllähän ne muiden lapset karkista tietävät. Mutta voihan sitä silti yrittää. Ei sitä tietysti kaikki ihan aina käytännössä mene niin kuin oli ajatellut. Ja sekin on ihan ok, ei sitä mikään yli-ihminen tarvitse olla, vaikka onkin pienestä ihmisestä kasvatusvastuussa.
Okko on vielä pikkuinen eikä nämä kasvatuskysymykset onneksi vielä ole ihan ajankohtaisia, mutta haastavaa siitä varmasti tulee, kun toisaalta tahtoisi lastaan suojella niin monelta asialta (karkit ei tosiaan ole se huolestuttavin), mutta kuitenkaan ei tahdo kasvattaa toista pumpulissa. Ja sitten vielä ne muiden lapset päivähoidossa ja koulussa on mukana sekoittamassa pakkaa ja kertomassa Okolle omia totuuksiaan. Ei kai sitä voi kuin yrittää parhaansa ja toivoa parasta.
Kaikeksi onneksi (?) kotoa ne lapset eniten mallia ottaa. Mä myös yritän varjella meidän pätkää sokerin vaaroilta, mut kuinkakohan onnistuu, kun tissimaitokin on varmaan 50% ajasta maistunut suklaalta :D
VastaaPoistaMutta ehdottomuus lastenkasvatuksessa onkin aika last season.
Meillä tais vanhemmilla olla kans tollanen ruokavarjeluprojekti, joka toimi kyllä aika hyvin! Tosin muistan tän koskeneen sokerin sijaan ennemmin mm. sipsejä ja roskaruokaa. Meille ostettiin eka sipsipussi vasta joskus ku olin yläasteella ja joskus ala-asteen retkellä muistan olleeni ihan hukassa ku mentiin jonneki mäkkäriin syömään ja olin tyyliin ainoa lapsi joka ei koskaan ollu syöny hampurilaista ja tuli tosi avuton olo. Hyvä kun tiesin mikä on hampurilainen. :DD
VastaaPoistaEli luulisin että jos vanhemmat tarpeeksi tiukan linjan ottaa niin kyllä se menee niiden kaverivaikutteiden edelle aika pitkällekin. Itse olen ainakin tosi tyytyväinen että meillä oli kotona tuommoisia rajoituksia, ja ihan varmaan otan käyttöön itsekin jos lapsia sattuu siunaantumaan. :)
Joo, Hennalla on samoja kokemuksia. :D
VastaaPoistaPäiväkodissa muuten on (ainakin nyt siinä missä tällä hetkellä oon) muutama lapsi jonka vanhemmat on toivoneet ettei lapselle anneta mitään makeaa, ei edes sokeria puuroon ja passaahan tuo meille. :) Ja synttäritarjottavatkin on jätetty pois, kukaan ei siis niitä enää tuo päiväkotiin ja sekin on mun mielestä tosi hyvä juttu! Säästyvät kaikki sähläämiseltä: lapset sokerihumalalta ja me siltä että kuka saa syyä mitäkin. :D