Espanja-rapsaa

Okon debyytti ulkomailla oli menestys! Hurjan reipas matkustaja oli hän. Lentokoneessa vähän välillä itketti, kun väsytti ja laskeutuminen taisi sattua korviin (äitinsä ajatteli, ettei enää ikinä pakota lastaan lentokoneeseen, kun se on niin kamalaa, kotiin voidaan mennä vaikka junalla), mutta yllättäen tutti kelpasikin siinä tilanteessa. Kaukaa viisas olin, kun olin moisen härpäkkeen ottanut mukaan käsimatkatavaroihin, vaikka yleensä se lentääkin suusta kuin leppäkeihäs parin imaisun jälkeen. Aikomuksena oli toki imettää nousut ja laskut, mutta Okkoa ei toki huvittanut juuri sinä hetkenä syödä - liian helpostihan se olisikin käynyt! Tutista tuli siis ystävä, ainakin väliaikaisesti. Matkustaessa ei juurikaan saatu mitään apua-noilla-on-rääkyvä-kakara-mukana-silmäyksiä, vaan enemmänkin Okko herätti kanssamatkustajissa ihastusta, kun onhan se hirmuisen suloinen. Hassuimman näköiset ihmiset saivat kunnon hymyt palkinnoksi.

Itse kohteessa eli Fuengirolassa mummulassa Okko viihtyi oikein hyvin. Oli toki lämmin, kuumakin suorastaan, mutta sisällä saattoikin hengailla pelkässä vaipassa. Okko niin hyvin viihtyy ilman vaatteita. Ulos oli toki puettava lämmöstä huolimatta, kun näin pikkuisia ei vielä saa voiteilla suojata auringolta, vaan se täytyy tehdä vaatteilla. Tärkein asuste oli tietysti hieno violetiksi värjäämäni lierihattu. Sekä rokkistara-arskat. Lisäksi valittiin varjoisa puoli katua, jos se oli mahdollista ja liikuttiin enimmäkseen vasta alkuillasta, kun pahin paahde oli jo ohitse.

Tärkein liikkumaväline oli kantoreppu. Liinaakin tuli käytettyä, mutta lähinnä sisätiloissa, kun repusta Okko oli helpompi ottaa pois ja laittaa takaisin. Äidiltäni löytyi rattaatkin, joita käytettiin yhdesti ja kyllä se Okko niissäkin ihan viihtyi, mutta puolivälissä kotimatkaa hermostui, kun ei osannut nukahtaa niihin ja pääsi sitten loppumatkaksi reppukyytiin nukkumaan. Kantoreppu oli varsin näppärä väline kapeilla kaduilla ja ahtaissa kaupoissa sekä myös matkustaessa lentokentillä ja junassa varsinkin. Ilmeisesti olimme ainoita, jotka moisen havainnon olivat tehneet, sillä kenelläkään muulla en Espanjassa nähnyt mitään kantovälinettä, vaan vauvoja kuljetettiin enimmäkseen matkarattaissa kasvot menosuuntaan. Toki kantajalle tuli niissä päälle 30 asteen helteissä himpan verran kuuma, niin kuin kannettavallekin, mutta se nyt oli lopulta pieni miinus kuitenkin, kun niin kätevä reppu tuolla reissussa muuten oli. Okkokin tykkäsi, kun sai olla äitiä lähellä uusissa ja jännittävissä paikoissa. Aina moottoripyörän tai skootterin mennessä kovaäänisesti ohitse Okko takertui minuun lujemmin kiinni. Tuokin pelko olisi saattanut jäädä minulta huomaamatta, jos Okko olisi köllötellyt rattaissa.

Innolla odotan seuraavaa kertaa, kun päästään tuolla käymään. Silloin Okkokin on varmaan jo sen verran isompi, että sen kanssa voi tehdä kaikenlaista kivaa, kun nyt Okko lähinnä vaan kulki meidän mukana. Toki tuollaiselle viisikuiselle ihan riittävästi tekemistä onkin siinä ympärilleen katselussa, ja melkeinpä voisin väittää, että suurimman osan ajasta Okko vaan nukkui, kun jossain ulkona oltiin. Välillä saattoi pienesti mennä hermot, jos pysähdyttiin liian pitkäksi ajaksi paikalleen, mutta no, semmoista sattuu.

Hyvin oltaisiin voitu jäädä vielä toiseksikin viikoksi! Kotona Suomessa odottikin sitten säiden suhteen paluu harmauteen. En erityisemmin pidä helteistä ja kauhulla odotinkin sitä kuumuutta, mutta äkkiä siihen tottui. Kääntöpuolena aiemmin ihan ok sää täällä kotona olikin tosi masentava. +15 ja vesisadetta. Toivoa sopii, että saadaan vielä kunnon kesä tänne Suomeenkin!

Lopuksi vielä kuvapläjäystä. Hirmuisesti kuvia minulla ei muualta kuin äidin luota ole, kun mahdollisimman vähän tavaraa yritettiin aina kotoa poistuessa ottaa mukaan.

Näkymä äidin parvekkeelta

Tunti saapumisen jälkeen

Huh hellettä!

Rupesin ihan urakalla kääntyilemään reissussa!

Välikuolema

Päikkärinukutustanssit ja kesävarpaat

Mummu piiloutui

Ohoi!

Chillailua

Täti teki palapeliä

Et ole tosissasi!

Namnam

Keittiötouhuja

Mummu oli tehnyt Okolle hienon pipon

Ulos lähdössä

Hilpeä junamatkaaja

Vielä tunti Jyväskylään