tuutulauluja

Näät, kuinka rannat viljavat
on virtain kahta puolta
ja kylät suuret kansoineen,
mi maasta pitää huolta,
mi tuttu meren myrskyisen
ja hallan hyisen, katehen.
Kas siitä soinnun saa
tää Keski-Pohjanmaa.

Ja urheasti kestäneet
on miehet taiston tulta,
maan eestä henkens´ antaneet,
ja peittänyt tää multa.
Myös sankar´isäin lapset me
maan eestä kaiken annamme.
Kas siitä turvan saa
tää Keski-Pohjanmaa.

Virtaimme juuret juontavat
niin kauas syömmeen Suomen,
ne rannan tuomet, pihlajat
juottavat joka huomen.
Myös kansan juuret maassa on,
sen turva taivaan taattohon.
Kas siitä voiman saa
tää Keski-Pohjanmaa.

Vaikka emme fyysisesti enää asukaan Pohjanmaalla (ja toivottavasti ei ikinä sinne muutetakaan), niin teen Okon jo näin pienenä tietoiseksi keskipohjalaisista juuristaan laulamalla sille Keski-Pohjanmaan maakuntalaulua aina kun yritän saada sitä nukahtamaan. Tätä laulettiin ala-asteella musiikin tunneilla ja nuo sanat ovat syöpyneet mieleeni. Tulee kovin kokkolalainen ja isänmaallinen olo tästä.