maanantai 25. kesäkuuta 2012

operaatio vauvan sammutus

Tämä on nyt taas tätä samaa nukutusnurinaa, mutta aika pitkälti nukkumisen ja nukkumattomuuden ympärillä meidän elämämme pyörii tällä hetkellä. Öisin nukutaan varsin hyvin *kopkop* kyllä, viime yönä Okko heräsi syömään neljältä ja puoli kahdeksalta (joo, puoli kahdeksalta on meillä vielä yö), mutta päivät kuluu nukutustaistelun merkeissä. Yleensä päivä saattaa mennä ihan mukavasti sinne kello neljän-viiden-kuuden kieppeille ja ilta on sitten sitä huutoa, kun mikään ei kelpaa mitenkään päin, mutta tänään tuo taistelu alkoi jo puolilta päivin. Reilu tunti siinä meni, mutta nyt Okko nukkuu. Varsin vähällä selvittiin tästä siis. On tosi hankala ymmärtää, miten se nukahtaminen voi olla toiselle niin vaikeaa, kun se kuitenkin selvästi on väsynyt. Hieroo silmiään ja haroo korviaan ja joko kikattaa tai karjuu hysteerisenä.

Päiväuninukutuskonsti numero yksi on jumppapallo ja laulu. Samat laulut hitusen pitkästyttää jo (niin minua kuin varmaan naapureitakin), pitäisi opetella uusia. Tämä oli varsin helppo nukutuskeino silloin, kun aikaa kului maksimissaan puoli tuntia. Parin tunnin jumppapallolla hytkyminen meinaan tuntuu selässä aika makoisasti. Yleensä siinä vaiheessa, kun olen aikeissa luovuttaa, että ei tästä mitään tule, Okon silmät alkaakin lupaavasti lupsua kiinni ja siitä hetkestä meneekin enää noin puolitoista laulua kunnon uneen.

Sanovat tämmöisen touhun kuuluvan tähän ikään. Kun maailma on niin jännä ja uutta opitaan jatkuvasti, niin ei millään malttaisi nukkua. Ymmärrettävää, mutta soisin tämän vaiheen silti menevän jo ohitse. Kai se olisi Okollekin mukavampaa nukahtaa heti saman tien eikä volista ja ulista ja kirkua tuntikaupalla. Ja on muuten kuulkaa kiitollinen fiilis se, kun parin tunnin nukutustaistelun jälkeiset unet kestää juuri ja juuri puoli tuntia ja saman touhun voi aloittaa taas alusta, kun ei tuo lapsi puolen tunnin unista virkisty, vaan on yhä väsynyt herättyään. Ollaan taas Okon kanssa kaksin torstaihin saakka, kun arvon aviomies hoilailee Savonlinnassa, joten hitusen helpompia päiviä tänne toivoisin.

Mutta kai se tästä. Pitipäs nyt vaan vähän päästä valittamaan. On tuo nyt ihan hirmuisen suloinen nukkuessaan. Tämä nukkumiskuva on parin päivän takaa:


Viikon päästä lähdetäänkin Okon ensimmäiselle ulkomaan matkalle Espanjan mummulaan!

3 kommenttia:

  1. Rouva on vaan hyvä ja katsoo peiliin, että keneltähän Okko tuon päiväunitaistelugeenin perinyt! Ihan on äitiinsä tullut =)

    VastaaPoista
  2. Oi oi! Jännittävää ensimmäistä ulkomaanmatkaa :)

    Aloinkii nyt ihan julkiseksi lukijaksi kans!

    VastaaPoista
  3. Epsanjaan terkkuja ja hyvää matkaa! :) Soittelehan mulle joku päivä kun kerkiät, ei olla jutskailtu piiiitkään aikaan! Oon nyt viikonlopun yötöissä ja te taijattetin sit jo lähteä reissuun. Mut sit reissun jäläkeen viimestään! :) Terkut myös Okolle ja Juhalle!

    VastaaPoista