aarre

ai mää vai?

villasukat made by mummu

Eilen odottelin aviomiestä tien laidassa Okko rengasliinassa, kun oltiin haettu minun ja Okon passit poliisilaitokselta ja aviomies oli tällä välin käymässä apteekissa. Tuuli kovasti ja suojasin Okkoa liinan roikkuvalla hännällä tuulelta. Kiedoin sen siihen niin, että se näytti vähän musliminaiselta. Meidät ohitti naishenkilö, joka huokaisi ihastuneena: "Ihana aarre sulla siellä!" Kuiskasin Okolle: "Aarre sinä totisesti olet". Okko tuijotti minua ja kuolasi somasti liinan päälle ja sanoi äh.

Viime yönä Okko heräili parin tunnin välein, kun ajattelin kerrankin fiksusti meneväni sen kanssa nukkumaan vähän aikaisemmin. Yleensä se herää vaan kerran tai pari, jos menen sen kanssa yhden kieppeillä nukkumaan. Kannattaa siis jatkaa kukkumista ehkä.

Se on muuten jännä, että silloin kun lapsensa toivoisi nukkuvan, se aika harvoin nukkuu. Nyt kun meidän pitäisi Okon kanssa lähteä asioille, se tietysti nukkuu. En sitä raaskisi herättääkään, kun se kerrankin nukkuu päiväunia ilman poppaskonsteja, vaikka saisihan se unia jatkettua sitten matkalla. Parhaat päiväunet se nukkuu silloin, kun istun tässä koneella tekemättä mitään järkevää, kun "kohta se kuitenkin herää". Sitten taas jos yritän jotain saada tehtyä sen unien aikana, ne unet katkeavat heti. Aistiikohan se unissaankin, milloin olen tässä lähellä? Luultavasti. Vauvat on fiksuja olioita.