maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi 2012 pähkinänkuoressa

Näin vuoden viimeisenä päivänä tuntuu luontevalta katsahtaa hiukan menneisyyteen ja muistella, mitä tänä vuonna oikein onkaan tapahtunut. Omalla kohdallani vuosi oli varsin vauvaisa, ja luonnollistahan se onkin, että uusi perheenjäsen mullistaa arjen ihan täysin. Hyvä vuosi oli tämä 2012, ehdottomasti ehkä jopa paras ikinä. Toki tämä vuosi on ollut ehkäpä myös kaikista väsynein, mutta hyvät puolet onneksi peittoaa huonot.




Tammikuussa odotettiin. Oli tosi kylmä ja olin aika valtava. Liikkuminen sattui ja syöminen oli hankalaa, ah niitä aikoja! :D Synnytystä yritettiin käynnistää jo tammikuun puolivälin jälkeen ja vietin viikon sairaalassa tylsistyen. Vauva oli ultran mukaan olevinaan tosi iso. Cytotecit ei meidän heppuun kuitenkaan tepsineet, ei sitä vaan huvittanut vielä syntyä (eikä minua synnyttää), ja niinpä lähdinkin takaisin kotiin odottelemaan, kun toinen lääkäri ei vauvasta ultralla mitään valtavaa arviota saanutkaan eikä meillä kummallakaan mitään hätää ollut. Melkoinen antikliimaksi se kyllä oli, mutta ne viimeiset raskausviikot oli varmaan silti helpoimmat koko raskaudessa, kaikista kolotuksista huolimatta. Katsottiin Putousta ja kissat oli sähköisiä.

Helmikuussa Okko vihdoin syntyi, yhdeksäs päivä. Leikkuuhommiksihan se synnytys lopulta meni, kun magneettikuvaus paljasti, että ei se sitä perinteistä reittiä mahdu. Harmittaa, mutta minkäs teet. Pääasia kuitenkin, että meille syntyi ihana vauva! Helmikuu menikin aika pitkälti äitiyttä ja imetystä opetellessa ja uutta elämää ihmetellessä. Miksi se huutaa, mikä sitä vaivaa, voi kato miten söpö se on kun se nukkuu.

Maaliskuussa Okko hymyili ensimmäistä kertaa ja nimiäisiä juhlittiin. Olin todella positiivisesti yllättynyt, että niin moni kutsutuista pääsi paikalle! Okko viihtyi paljon sylissä, kantoliinasta oli suuri apu. Pääsin minäkin sohvalta ylös. Alettiin myös enemmän vaunulenkkeillä Okon kanssa, kun hurjat pakkaset oli väistyneet. Okko alkoi jutella äääööö guu. Yhtään ei viihtynyt mahallaan hän, tuli aina raivo. Leikkimatolla huitoi leluja ja kyljelleen heilahteli. Itkua oli vielä paljon, maha vaivasi tai mikä lie.

Huhtikuussa matkustettiin käymään Kokkolassa minun sukulaisteni luona. Okko hienosti nukkui koko matkan. Saatiin Manduca-kantoreppu, joka oli ulkona helpompi kuin liina. Kävin yliopistolla tekemässä yhden luentokurssin ja Okko ja isänsä saivat laatuaikaa yhdessä kerran viikossa muutaman viikon ajan. Virkisti mieltä, olin muutakin kuin ruokinta-automaatti ja syli. Kevätaurinko piristi, vauva-arjen alun kaaos oli historiaa. Okko oppi tarttumaan esineisiin ja minun tukkaani. Kahdeksan kuukautta hiusten repimistä takana siis, kumma kun en ole vielä kalju!

Toukokuussa Okko oli ensimmäistä kertaa kipeänä. Äitienpäiväksi Okko parani, mutta minun vuoroni oli olla flunssassa. Okko osasi nousta kyynärnojaan vatsallaan ja kiepsahti mahalta selälleen muutaman kerran, suurella päällä saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Matkustettiin Vammalaan tapaamaan isän puolen isovanhempia. Tuli lämpimät kelit ja Okko lakkasi nukahtamasta vaunuihin, niinpä liikuttiin enimmäkseen kantovälineiden kanssa. Okko alkoi viihtyä lattialla pitkiäkin aikoja, vaikka paljon syliäkin kaipasi. Ensimmäistä kertaa Okko nauroi ja löysi varpaansa.

Kesäkuussa aviopuoliso lähti Savonlinnaan lauleskelemaan ja jäätiin Okon kanssa kaksin pitämään kotia pystyssä kissojen kanssa. Hän kyllä vietti viikonloppuja kotona kuitenkin. Okko oppi kääntymään selältä mahalleen ja alkoi nukkua pidempiä pätkiä öisin. Päiväunien kanssa oli melkoista taistelua. Vietettiin aika leppoisaa kesäelämää, näin jälkikäteen mietittynä oli varsin ihanaa aikaa se. Okosta otettiin ensimmäiset passikuvat

Heinäkuun ehdoton kohokohta oli reissu Espanjan mummulaan. Viisikuinen Okko oli mainiota matkaseuraa, ja Espanjaan olisi voinut jäädä vielä pidemmäksikin aikaa, kun kaikki meni niin hyvin ja kotimaassa säät ei suosineet sitten lainkaan. Loppukuusta Okko alkoi maistella kiinteitä ruokia. Sidoin Okon ensimmäistä kertaa liinalla selkään. Aviopuoliso palasi oopperakomennukseltaan loppukuusta myöskin. Okko oppi liikkumaan kierimistaktiikalla. Ensimmäiset tavut tulivat jokellukseen. Kaksi ensimmäistä hammasta puhkesivat. Olin ensimmäistä (ja toistaiseksi viimeistä...) kertaa ilta-aikaan poissa kotoa.

Elokuussa käytiin Okon kanssa kahdestaan Kokkolasta ja koko perheen voimin Hankasalmella mökillä. Vietettiin kesää perheenä, kun aviopuolisokin oli kotona vaan. Okko täytti puoli vuotta. Nukuttiin ihan uskomattoman huonosti. Okko oppi nousemaan punnerrusasentoon ja yritti ihan hirveästi päästä eteenpäin siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Tästä ne huonot yötkin taisi johtua. Yritin keksiä aihetta gradulle. Ekavauva-kerho alkoi.

Syyskuussa Okolle tuli kolme hammasta lisää ja hän oppi ryömimään. Sen myötä yötkin helpottuivat hetkeksi, mutta sitten hammasshow huononsi ne hirveiksi taas. Ensimmäiset sanat äiti ja tissi tulivat. Graduseminaari alkoi, omalta osaltani varsin aivottomasti. Okko kävi ensimmäistä kertaa kiikkumassa pihalla. Toinen flunssa iski. Automatkustus alkoi olla kamalaa rääkymistä etenkin pimeällä. Aloin laittaa Okon potalle aina ruokailun ja nukkumisen jälkeen.

Lokakuussa hampaita tuli lisää kaksi. Okko otti ensimmäiset konttausaskeleet, mutta eteni silti pääasiassa ryömimällä. Hän nousi seisomaan tukea vasten ja kodin vauvaturvalliseksi muuttaminen alkoi toden teolla. Samalla alkoi myös kops-byääh-vaihe. Uutena sanana tuli k(i)ssssss(a) ja kissaparat eivät saaneet enää olla Okolta hetkeäkään rauhassa. Ensilumi satoi. Keksin gradulle aiheen, Okko lakkasi nukkumasta pitkiä päiväunia. Ensimmäinen pottakakka.

Marraskuussa Okko otti ensimmäiset askeleet tukea vasten. Suuhun ilmestyi vain yksi uusi hammas, yötkin meni varsin hyvin siis. Konttaaminen syrjäytti ryömimisen ja Okon etenemisen pystyi kuulla viereiseenkin huoneeseen iloisesta läps-läps-läps-äänestä. Lisäksi Okko oppi vihdoin istumaan ilman tukea. Eroahdistus oli huipussaan ja omaa tahtoa alkoi ilmetä enenevissä määrin. Alettiin käydä Okon kanssa avoimessa muskarissa.

Joulukuussa Okko vietti elämänsä ensimmäistä joulua, ei kovinkaan yllättävää tämä. Hampaita tuli kaksi lisää, ensimmäiset kulma- ja poskihampaat. Muuten koko kuukausi vietettiin muita poskihampaita tehden, jotka ilmeisesti ensi vuoden puolella vasta puhkeavat. Okko huomasi, että ulkonakin voi kontata ja matkusti ensimmäistä kertaa pulkassa. Riiviövaihe pukkasi päälle toden teolla, Okko keksi, miten kaapit ja laatikot saa auki ja alkoi tyhjätä kirjahyllyn alimmat hyllyt päivittäin. Gradusta en viitsi nyt edes mainita mitään, ehkä se etenee ensi vuonna sitten. Päiväunissa taidetaan olla pysyvästi siirrytty yksiin.


Semmoinen vauvaisa vuosikooste. Ensi vuodelle ei ole tiedossa mitään kovinkaan radikaalia, paitsi että syksyllä vaihdetaan osia aviopuolison kanssa ja hän jää Okkoa hoitamaan kotiin, kun minä menen suorittamaan roikkuvat opettajan pedagogiset aineopinnot yliopistolle. Lisäksi sen gradun olisi hyvä ensi vuoden aikana valmistua. Edes melkein. Okon suhteen ei juuri tavoitteita ole, oletettavasti Okko oppii kävelemään ilman tukea ja ehkä myös juoksemaan sekä uusia sanoja tullee lisää. Muskarissa käymistä jatketaan ja yritetään ehkä saada jotain muutakin säännöllistä menoa viikkoihin. Ja yritän skarpata koko perheen yhteisten ruokailujen järjestämisen suhteen, kun Okkokin pian siirtyy syömään kokonaan samaa ruokaa muiden kanssa.



1 kommentti:

  1. Paljon on ehtinyt vuodessa tapahtua! Aattele, mitä kaikkea pieni ihmisenalku lyhyessä ajassa oppiikaan...

    VastaaPoista