elonmerkki

Tervehdys! On pidetty hiukan hiljaiseloa Okon syntymäpäivien jälkeen. Okko sai rokotteista kuumeen, sairasti heti perään flunssan ja siitä toivuttuaan elämänsä ensimmäisen oksennustaudin. Pari kulmahammasta tuli kaupan päälle. Toivottavasti olisi tämän talven sairastelukiintiö nyt täysi, tai miksei vaikka keväänkin.

Okko on edelleen varsin valloittava pikkutyyppi. Joka päivä yllätyn, kuinka paljon se jo ymmärtääkin puhetta. Niinpä suurinta huviani onkin testailla sen ymmärrystä kyselemällä, missä on joku lelu tai kissa tai jokin ruumiinosa. Se voitonriemuinen ilme Okon kasvoilla on ihan parasta päivässä, kun se hoksaa, että hei minä ymmärsin, ja konttaa noutamaan pallon tai alkaa läpsyttää itseään päähän.

Kuvia Okosta ei nykyään oikein saa, muuta kuin allaolevan kaltaisia kuvasarjoja. Okko niin tahtoisi kameran itselleen, ettei malta pientäkään hetkeä vaan näyttää söpöltä, vaan ampaisee kameraa kohti heti. Ja kun ei sitä saa syötäväkseen, niin toki siitä seuraa parku.

Okko on kovin taitava kyllä. Hän osaa palikkatornien hajottamisen lisäksi jo itse rakentaa pieniä parin palikan torneja, sitten hän on oppinut taputtamaan ja vilkuttamaan käskystä. Hampaita on 14 kappaletta, enää kuusi jäljellä, woohoo. Okko rakastaa kissoja, kissat rakastavat Okkoa hiukan vähemmän.