11 kuukautta ja 12 päivää

Okko täytti yhdeksäs päivä yksitoista kuukautta. Oli tarkoitus tehdä siitäkin koostepostaus, mutta jotenkin se vähän jäi. Ei hirveästi ole tullut mitään uusia taitoja tai juttuja, muistaakseni. Aika syrjitty merkkipäivä muutenkin tuo 11 kuukautta. Lähinnä siitä tulee vaan mieleen, että enää kuukausi 1-vuotissyntymäpäivään eikä se tunnu sellaiselta hienolta kuukausipäivältä niin kuin nuo aikaisemmat. Pian lapseni onkin jo siinä iässä, että ikä lasketaan vuosissa eikä kuukausissa! Hurjaa.

Okolla on nyt meneillään melkoinen isikausi. Saa puolisokin huomata, miten helppoa on saada mitään aikaiseksi, kun pikkutyyppi kaipaa jakamatonta huomiota jatkuvasti. Onneksi kelpaan yleensä minäkin, ainakin silloin kun ollaan kaksin kotona. Nyt kun ollaan siirrytty uuteen vuoteen, alkoi myös lähtölaskenta syksyyn ja yliopistolle paluuseen, päiväni kotiäitinä ovat luetut. Kamalaa ja haikeaa! Yäk, en halua! Onneksi ei tarvitse Okkoa laittaa vielä ulkopuoliselle hoitoon kuitenkaan, vaan vaihdetaan osia puolison kanssa ja hän pääsee vuorostaan kokeilemaan koti-isyyttä.

Okon uusin opittu sana tai sen tapainen on "hätshi" ja se tarkoittaa aivastusta. Okon mielestä aivastava ihminen on jotain hulvattominta ikinä. Ei haittaa, vaikka kyseessä olisi tekoaivastus, se on silti hauskaa. Omillekin aivastuksilleen Okko hekottaa. Kun tekoaivastuksen tai oikean aivastuksen toistaa tarpeeksi monta kertaa (puolisoni on sarja-aivastelija), Okko kikattaa ja toistelee "häthsi!" Viime aikoina Okko on myös oppinut pyytämään ruokapöydässä vettä ("Että!") ja osoittamaan kattolamppua samalla viittoen lamppu, kun häneltä kysytään, missä lamppu on.

Tällaisia on iso osa kuvista nykyään, Okko tahtoisi kameran suuhunsa.

Okko soitteli isin kanssa pianoa

Moi

Pitkät ripset poikasella